No näin tässä sit käy. Kerran viikkoon ehtii salille. DÄÄM! Noi aamut oli niin näppäriä vaikkakin ketutti kuin pientä oravaa herätä pirun aikaisin. Mutta tuli tehtyä. Nyt kun se sauma on pois niin kyllä hankalaa on löytää sopivia aikoja että olisi joko WOD tai open gym niin että pääsisi treenaamaan. Nyt on suunnitteilla joku ”jatkokurssi” aamutuimaan joten sinne ilman muuta!
Tänä aamuna venyttiin salille kahdeksalta, tosin Jamppa oli eilenkin omin nokkineen vähän jumppaamassa. Kehiteltiin eilen illalla ihan oma treeni tälle aamulle, jos vaikka WOD olisi ollut jotain semmoista mitä ei voida/kyetä/haluta/pystytä tehdä. Ihme etiäinen, koska niin siinä myös kävi. WOD olisi ollut burpeeta, mutta mä en vielä uskalla hyppiä niin kovin, mitä liike olisi edellyttänyt. Niinpä päätettiin tehdä oma WOD.
Ensin toki lämmiteltiin, edelliskerrasta oppineina. 😉 Soutua puolisen kilsaa ja päälle saman verran hölkkää. Sitten välineitä maton reunalle ja hikijumppa päälle. Otettiin varulta tuommoinen kahden setin systeemi. Eka setti meni näin:
20-16-12-8
- Punnerrus
- Vatsalihasliike (siis se, missä maataan selällään, koivet on koukussa sivuille, selän alla on tuki ja kädet heilautetaan pään takaa varpaiden yli lattiaan)
- Kahvakuulaheilautus (mulla oli 8 kg kuula)
- Askelkyykkykävely painolla (mulla 8 kg paino)
Näitä siis jokaista ensin 20 kertaa, sitten 16, sit 12 ja sit vielä 8. Siis 56 toistoa / liike.
Pieni huokaisutauko oli paikallaan ja sitten seuraavan treenin kimppuun. Se oli tämmöinen:
20-16-12-8
- Ball slam
- Rengassoutu
- Ilmakyykky
- Boxikävely (juu, painot jäi boksin viereen odottamaan kevättä)
Ihan oli taas tekemisen meininki, lampunsydämet silmissä kun salilta hoippui autolle. Ei tuolla treenillä nyt periaatteessa ollut mitään crossfitin kanssa tekemistä, mutta jotain sinnepäin kuitenkin. Samoja liikkeitä, samalla intensiteetillä, ei turhia taukoja sarjojen välissä. Mutta ei me aikaa siinä mitattu, kolmisen varttia noihin kahteen kului. Koitettiin löytää sellaiset liikkeet, mitkä mahdollisimman monipuolisesti ja tasaisesti rasittaisi koko kroppaa. Siinä onnistuttiin, koskapa koko kroppa tuntuu olevan mutkilla ja mustelmilla. =)
Ens viikolla taas uusin sykkein, tämä viikonloppu puuhataan synttäreitä, sisustusjuttuja ja pääsiäissäpinää töissä.
Kivaa pääsiäistä kaikille!
Tiia
Tämän päivän teema on ”vapaaehtoisen kivun kautta”. Mun mieli on siitä kumma, että kropan kremppojen tuomat kivut ei riitä vaan pitää vielä varmistaa että varmana sattuu. Päivällä meni muutama tunti tatuoijan seurassa, kun väriteltiin vasempaan käteeni muodostuvaa viidakkoa (eli mieheni sanoin ”trendikästä hihatatuointia” =P) tällä kertaa kainalon ja ”sisäkäden” puolelta. Ja varmuuden vuoksi tatuoijalle vieraalla koneella, joten tekemisen meiningillä edettiin nelisen tuntia. Ihan hyvin saatiin taas vihreää käteen ja haukkari helläksi. =D Sitten oli vielä illalla ihkaensimmäinen on-rampin jälkeinen WOD.
Heti tähän kärkeen yksi erittäin tärkeä juttu; Sami on universumin paras crossfit-ohjaaja, joka on inspiroiva esimerkki meille kaikille aloittelijoille. Mä rakastan sua Sami ja niin rakastaa mun mieskin. ☺ ☺ ☺ (Kritiikkiin pitää vastata, tässä vastaus =))
Tultiin juurikin suorittamasta eka ”oikea” WOD. Jos kirjoittelen sekavia, niin todennäköisesti on joku verisuoni jostain päin kroppaa katkennut, kiitos vaan märän rätin lailla naamalle mätkähtäneen todellisuuden. Ei ollut ihan meidän perheelle selkeetä, miten tämä treenaaminen on-rampin jälkeen menee, joten pätkähdettiin salille tänään kun katsottiin että jaahas, wod olis klo 19.30. Meillä oli vähän semmoinen käsitys, että kyseessä olisi ollut ohjattu tunti, jossa lämmitellään ja käydään läpi liikkeitä, mutta ei se sitten ihan niin mennyt. Pikakertaus liikkeistä, boksi kantoon, painot viereen, painopallo kainaloon ja suorituspaikalle mars. Jäi siis lämmittelyt käytännössä autolta salille-kävelyn tasolle ja päivän ruokailut (kalasoppaa 30 min ennen treeniä, VIRHE!!) oli harvinaisen ketarallaan. Hyvä me. Kyllä taas olis päähän saanut taputtaa avokämmenellä. No mut kaikkea ei voi tietää tämmöisenä rookiena.
Päivän treeni. Jeppisjee. Ihan kun olis ollut rinnakkaistodellisuuden crossfitissä kun vertaa on-ramp -kurssin treeneihin. =D
- 250 m soutu
- 10 punnerrusta
- 10 boksin yli askellusta käsipainoilla (mulla oli 2 x6 kg kahvakuulat ja 50 cm boksi)
- 10 ball slam (painopallo suorille käsille pään päälle ja siitä paiskaisu maahan niin että pallo pomppaa)
Viisi (siis viisi. 5. Fem. Five. VII-FRIGGIN-SI VIISI!!) kierrosta. Ekat kaksi kierrosta punnersin ”oikeesti” ja vikat kolme tyttöjen tyylillä. Toi boksi on hupaisa kyllä kun se on mulle puoli väliin reisiä =D. Ihan yllättävän kivasti se meni ja polvea piti varoa ekat kolme kierrosta, mutta sitten se lämpeni. Ball slam on aikasta kiva liike, koko kroppaan ottaa mukavasti, kun malttaa vaan tehdä sen oikein (etenkin muistaa koukistaa niitä pirun polvia). Oli ihan hyvä meininki ja hyvä kun koutsi tarkkaili koko ajan ja antoi neuvoja. Sai heti enemmän irti treenistä kun kohensi tekniikkaa eikä sitä tulisi tehtyä, jos joku ei muistuttais välillä. Ja meidän parisuhteen kannalta paljon parempi, että se joku ei ole jompikumpi meistä. =) Kolme kierrosta meni lämmitellessä ja viimeiset kaksi meni hyvällä sykkeellä ja pystyi kirimään hyvin. Kuolemaa tein muutaman minuutin WOD:n jälkeen kuitenkin. Jouduin pari kertaa muistuttamaan kalasopalle, että sen paikka on vatsassa ja vettä sai juoda väkisin. Kun pumppu palaili normaalille sykelevelille niin sitten jaksoi palautella vielä soutamalla. Loppuaika mulla oli 16.04 eikä mitään hajua onko se tasoon nähden hyvä vai ei. Itselle jäi hyvä fiilis ja se on tärkeintä!
Vielä pienet käsilläseisontaharjoittelut ja koitin pari kertaa maastavetoa, mutta toi sormi tykytteli siihen malliin että sai unohtaa. Kotiin lähtiessä oli sellainen olo, että tulipahan pojat treenattua. =) Kotona oli pakko sekoitella palkkari, että huomenna kykenee nousta petistä. Nyt alkaa taas ajatus rullata normaaliin malliin, mutta voin sanoa, että tämän kirjoittamiseen meni puolet kauemmin kun normaalisti. 😛
Tällä viikolla crossfit-treenaaminen taitaa jäädä tähän yhteen kertaan, koska töissä pukkaa pitkää päivää ja viikonloppuna messuillaan Tampereella Rantasipi-porukalla perjantaista sunnuntaihin. Rankka viikko edessä siis.
Innokasta treeniviikkoa kaikille kuntoilijoille ja muille aurinkoista ja rentouttavaa sluibailua! =)
Terkuin Tiia
On ramp- kurssi on ohi! Nyt pitäisi sitten aloittaa normi treenaaminen. Huihuihui. Osa meidän ryhmästä aloittaa kurssin alusta ja itsekin sitä kyllä vähän mietin. Tulisi ainakin lähdettyä ja tehtyä, pelottaa että rupean lusmuilemaan kun ei ole ”pakko”. (Nyt tosin vasta ON pakko treenata, mutta siitä lisää lopussa)
Tänään mitattiin kropan sisälmykset uudelleen. Mitään suurta muutosta ei ole tapahtunut, mutta pienikin on plussaa. Paino on pudonnut 200 g, rasvaprosentti 0,2 % ja painoindeksi 0,3 yksikköä. Kahdessa viikossa. Tässä vielä todisteet :). (Onpas pieni kuva, aukeekohan se isommaksi jos klikkaat. Kokeile!)
Alkulämmittelyn tein soutaen, osa porukkaa juoksi. Sitten taas puukepin kanssa heilumista osin burgenerin tahtiin. Keppiharjoittelun jälkeen otettiin tangot ja tehtiin niillä samoja liikkeitä; rinnallevetoa, valakyykkyä jne. Kyllä sillä tosiaan lämmöt saa… =D
Sitten oli vuorossa rengasjumppa =). Mä en todellakaan muista, mikä ko. liike oli nimeltään, mutta siis homma meni niin, että roikutaan renkaissa polvet maassa ja kiskaistaan kroppa ylös ja mieluusti jalat ilmaan asti. Käsien asento oli tässä se THE juttu, en edes yritä selittää sitä koska kädet oli niin kummassa asennossa. No mutta joo, haastetta riittää siinäkin, että saa homman toimimaan. Sorry, etten nyt tarkemmin osaa kertoa mikä hommassa oli idea. Heli varmaan kommentoi ja auttaa tässä(kin) asiassa amatööriä :).
Päivän treeni oli sama kuin neljä viikkoa sitten. Siis tämänlainen:
- 200 m juoksu
- punnerrukset 15/12/9 toistoa
- kyykyt 15/12/9 toistoa
- rengassoutu 15/12/9 toistoa
- 200 m juoksu.
Tuolloin kellotin itselleni ajan 7.14, koutsi oli vissiin saanut muutaman sekunnin huonomman ajan mulle. Jotain 7,20 kuitenkin. Pikkasen mielessäni mietin, että jos saan alle 5 minuutin koko homman pakettiin niin taputan itseäni päähän. Jos parannan edes minuutin niin silti taputan, vähän kovempaa vaan. Ajaksi tuli 4.54! Meinasin kuolla ilosta (ja pohkeiden maitohapoista). Ilo syntyi siitä, että MÄ PYSTYIN JUOKSEMAAN!!! Kyllä siitä näkee edelleen että vamma on, mutta ei se enää ole semmoista vammahölkkää mitä se aluksi oli. Pystyin kiihdyttämään, hidastamaan ja kääntymään vauhdikkaasti eikä tarvinut komentaa jalkaa koko ajan että ”suoristu, koukistu, suoristu”. Mun aika ja parannus oli hyvä, mutta niin oli kaikilla muillakin ja parannus monilla vielä kovempi. Aivan mielettömiä suorituksia!!! Tietty olen erityisen ylpeä ukkelistani, jonka ekan treenin aika oli 10.58 ja nyt se painoi alle kuuteen minuuttiin! Käsittämätöntä. ♥
Lupasin kertoa vähän fiiliksiä nyt kurssin jälkeen. Mä listaan ne tähän, koska en osaa olla jaarittelematta liikoja. Laitan ne asiat, jotka neljässä viikossa on kehittyneet ja parantuneet, omat toiveet jatkon suhteen ja ne asiat missä toivon eniten kehitystä tapahtuvan tulevaisuudessa. Jos ne toteutuisi paremmin, kun ne on laitettu ylös?
KEHITYS
- Lällällää lääkäri. Mä juoksen vaikka väitit etten juoksisi enää ikinä. En juoksisi metriäkään ilman tätä kurssia. Nyt varmasti menee taas jo vitosen lenkki.
- Polven kiputilat on lähes kokonaan poissa. Toki treenin jälkeen vielä juilii esim. kyykkyjen jälkeen, mutta ei pahasti. Buranapurkki ei ole juuri vajunnut viime aikoina.
- Senttejä on lähtenyt ja tullut: Lantioympärys -2,5 cm, vyötärön ympärys -1,5 cm, rinnanympärys +1,5 cm (se on selkä. Pakko olla selkä mikä on kasvanut =D), vasen hauis +1,7 cm, oikea hauis +2,2 cm.
- Vasen pohje oli kuukausi sitten löysä pussi. Nyt siinä on erottuvat lihakset ja kokoero oikeaan pohkeeseen on enää joitakin millejä entisten senttien sijaan.
- Ylipäänsä lihasten erottuvuus on parantunut. Toissapäivänä ponnaria päähän laittaessa jouduin katsomaan kahdesti mutta on se hauislihas.
- Itsetunto on taas omalla (egoistisella?) tasollaan, kun tiedän että pystyn ja tiedän että voin vaikka olen tällanen luovuttaja enkä usko itseeni. Mä pystyin tähän!
HUOMIOT CROSSFITISTÄ LAJINA:
- Kehitys tapahtuu huomaamatta. Ei ole varsinaisia jalka-käsi-vatsa-selkäpäiviä vaan kaikkia lihaksia kehitetään joka kerta, toisia enemmän, toisia vähemmän. Osa liikkeistä on piilohelppoja jotka ei sillä hetkellä tunnu miltään, mutta seuraavana päivänä itkettää ja tarvitaan pyörätuolia sängystä ylöspääsemiseen. Se jos mikä kehittää kun et osaa odottaa kehitystä.
- Kuten jo aiemmassa postauksessa iloitsin, laji antaa myös älyllistä stimulanttia ja estää sitä kautta turhautumista. Olen sen tyyppinen, että mun tarvii aina tietää MIKSI mä treenaan ja MITÄ mä hyödyn siitä ja tuloksia pitää tulla heti.
- Älyllinen stimulaatio parantaa motivaatiota. Konkreettinen asioiden oppiminen esim. käsillä seisonta ja jatkuva haastavuus pitää motivaation korkealla.
- Laji opettaa oman kropan hallintaa ja ihan konkreettisia asioita joita tarvitaan jokapäiväisessä elämässä. Tasapainoaistia, oikeita nostoasentoja jne. Liikkeet siis saa heti oikean elämän käyttöön eikä ne jää vaan salille.
- Laji kehittää ihan todella kaikkea sitä minkä lupaa. Voimaa; enpä olisi vuosi sitten maastavetänyt 80 kg. Nopeutta: Enpä olisi vuosi sittenkään tehnyt yllämainittua treeniä alle viiteen minuuttiin. Notkeutta: no kyllä mä jo paremmin ainakin taivun leuanvetotangon kanssa kun kuukausi sitten. Kestävyys: Ihan oikeasti, tarviiko tätä edes selittää? Jos ensin lämmittelet tunnin ja sitten ryykäiset 7 minuuttia keskisykkeen ollessa 180 paremmalla puolella niin kyllä se kehittää.
- Yhteisöllisyys on voimavara. Meillä on yhteinen harrastus, miksei otettaisi siitä kaikkea irti? Toisista saa tukea ja tsemppiä silloin, kun oma treeni tuntuu vaikealta. CF Hämeenlinnan salilla ainakaan ei ole sitä kynnystä, ettei voisi käydä sanomassa tuikituntemattomalle treenaajalle että hei, tule laskemaan mun kierrokset tai katsotko että teen tämän oikein. Ei kyttäillä eikä kyräillä vaan on hyvä fiilis. Salille on kiva mennä ja se on ainakin 50% motivaatiosta lähteä salille!
OMAT KEHITYSKOHTEET JA TAVOITTEET:
- No olisko se leuanveto nyt ihan oikeasti semmoinen? Saisikohan sitä syksyksi tekniikan siihen kuntoon, että menisi 3 putkeen? Yritetään!
- KTE. Ei lisäyksiä. Tavoite on olla inhoamatta sitä liikettä vuoden loppuun mennessä.
- Polven kuntouttaminen siihen kuntoon, että askelkyykyssä voisi mennä maahan asti.
Tietenkin on paljon muitakin kehityskohteita, mutta tuossa kolme konkreettista asiaa, jotka haluaisin saada paremmalle tasolle.
Nyt on myös terveydelliset syyt, jotka ennen kaikkea määrittävät kaikkea mun treenaamista. Sain tänä aamuna sormen röntgenissä käydessäni kuulla, että sairastan todennäköisesti pitkälle edennyttä rustosairautta. Röntgenkuva osoitti, että sormi on paitsi poikki, niin käden ja ranteen rustot ovat todella huonossa kunnossa ja osin jo puuttuukin. Ilmeisesti tässä on syy vuosikausia jatkuneille ranne-, olkapää- ja selkävaivoille ja nyt sitten viimeisimpänä polven rikkoutumiselle. Ensi viikolla pääsen jatkotutkimuksiin, joissa selviää miten pitkällä sairaus on ja miten sitä voidaan hoitaa, jotta sairaus edes hidastuisi. Onneksi tuo Synvisc One- hyaluraatti auttoi polveen ja sitä voidaan piikittää muihinkin niveliin tarvittaessa. Vaihtoehdot on tässä vaiheessa ja näillä tiedoilla karrikoidusti sellaiset, että joko treenaan kaikki lihakset niin hyvään kuntoon kun ikinä voin tai sitten olen pyörätuolissa alle 10 vuodessa. Ei siis tarvitse varmaankaan arvuutella edes, kumpaa vaihtoehtoa tässä lähdetään tavoittelemaan. =D. Jos yksi lääkäri väitti, etten koskaan enää juokse ja oli väärässä, niin täytyy varmaan todistaa tälle toisellekin lääkärille, että tää sairaus ei todellakaan mua mihinkään pyörätuoliin kaada.
Tämä blogi jatkuu kyllä vaikka kurssi onkin ohi. Yritän aina treenin jälkeen kirjata ylös mitä tuli tehtyä. Tervetuloa matkaan mukaan jatkossakin!
Mä alan pikkuhiljaa valmistautua illan koitokseen. Lähden parin ystäväni kanssa Turun Logomoon kannustamaan tuttua miestä kohti Voice Of Finlandin voittoa. Nyt kaikki äänestämään RONI LEPPÄ jatkoon!! Klik klik tuota linkkiä niin olet mukana vaikuttamassa siihen, että Ronin unelma semifinaalipaikasta toteutuu. =)
Huikeaa viikonloppua kaikille!
Terkuin Tiia
Hihhei. Toisiks viimeinen aamuherääminen takana. =) Tarkoitus olis kyllä, että jatkossakin koittaisin aamupainotteisesti treenata, mutta itseni tuntien, tarkoitus on hyvä, toteus ontuu.
Tänään oli jotenkin kauheesti kaikkea. Erilaisia tempausharjoituksia ja CFWU:ta (eli CrossFit Warm Up) alkulämmöksi. Se CFWU on kanssa melkoisen rankka alkulämmön ottokeino, sitten kun sen tekee tarkoitetun monta kertaa. Siinä siis venytellään, tehdään tempausvalakyykkyä, leuanvetoja ja dippausta jne crossfit-liikkeitä. Ihan siis kunnon salitreeni.
GHD (glute ham developer)- penkki tuli myös tutuksi ja ei voi muuta todeta kun että kyllä vanhuus ei tule yksin. Tuossa havannekuvassa näkyy yksi tapa rääkätä itseään, mutta mä koitin tehdä toisinpäin, eli naama kattoa kohti ja siitä sitten heitetään kädet taaksepäin ja kosketaan lattiaan. (Paitsi mä nyt en koske mihinkään, koska lattiaan on vielä puoli metriä siitä, kun oon aivan 90 asteen kulmassa tossa penkissä.) Tässä iski se vanhuus. Itsesuojeluvaisto ehdottomasti kieltää moisen touhun ja väittää, että siinähän putoaa väkisin penkistä. Väkisin tein ja voi itku kun pelotti. Tommonen homma! Hitto mikä mamari oon… =D
Käsilläseisontajumppaakin vähän treenattiin ja se on hauskaa. Jostain syystä se ei pelota vaan tulee takaraivosta koko juttu vaikken vuosikausiin ole käsillä kävellyt tai muutenkaan akrobatiseerannut. Jokin jäänne lapsuudesta ehkä, kun silloin mulla oli joku ikävaihe, että ainoa elämän tarkoitus oli oppia kävelemään käsilläni ja tehdä temppuja niin, että seison käsilläni. Silloin tuli vietettyä kuukausitolkulla aikaa pää alaspäin (joten varmaan on jotain aivovaurioo kehittynyt jo niistä ajoista). Ehkä siksi ei aikuisuuden pelkotilat ole iskeneet koskemaan pää alaspäin olemista. Tänään seistiin siis käsillään seinää vasten ja tehtiin ylöspäin potkuja ja punnerruksia. Meni jopa muutama potku ja punnerrus ilman tukea seinästä ja muutama askel meni kävelyäkin kun piruuttani kokeilin. Se taito on siis kuin fillarilla ajo. =D Herää vaan kysymys, että miksi, oi miksi ei ne lähipuiston rekillä pikkulikkana tehdyt tuhannet ”lihapullat” ja ”myllyt” sun muut temput helpota leuanvedon tai KTE:n tuskaa?
Mitäs vielä leikittiin. En edes muista enää! Box-hyppyä pikaisesti kun se kuului WOD:iin eikä sitä ole käyty läpi. Anna mun nauraa. Hahahaha. 40 cm boxi 150 senttiselle polvivammaihmiselle. Pari hyppyä teki jo selväksi, että a) boxi on vähän helvetisti liian korkea ja b) vaikka ois matalampikin niin eihän kinttu sitä kestä. No mutta päivän treeni:
20-15-10 toistoa:
- kahvakuulaheilautus (mulla 12 kg kuula)
- box-hyppy (mulla siis boxille nouseminen)
Mun aika oli 7.09. Juoksin 25 metriä enemmän ekassa juoksussa, tein 20-15-15 noi kahvakuulaheilautukset ja boksinousuissakin laskut sekos kaks kertaa joten tulipahan tehtyä vähän ylimääräistä. ☺ Ei ihan ollut ajatus mukana hommassa. Mutta oli silti ihan jees fiilis.
Perjantaina tehdään siis se sama treeni mikä tehtiin ekalla kerralla. Katsotaan paraneeko aika. Nyt tuntuu, että se WOD oli todella iisi, mutta katsotaan nyt miten se sitten menee, kuinka sitä hyytyy. =)
Palataan silloin siis!
Tiia
Niin se on kohta neljä viikkoa vierähtänyt crossfit-maailmaan sisäänkulkemisessa. Perjantaina kirjoitan enemmän siitä, mitä tänä aikana on tapahtunut; muutoksia ja kehitystä; toiveita tulevasta; tavoitteita jne. Nyt voin kuitenkin jo sanoa että tuloksia on tullut ja aion ehdottomasti jatkaa tätä hulluutta. Perinteiseen treenaamiseen nähden olen kehittynyt tässä ajassa aivan täysin eri tahtiin kuin normaalilla sali-/ryhmäliikuntatreenillä olisin kehittynyt. Tulokset tulevat salakavalasti; kaikki, mitä treeneissä tehdään, tukee toisiaan ja kehittää eri lihasryhmiä. Sitä vaan ei tajua, kun ei varsinaisesti kohdista treeniä mihinkään tiettyyn lihakseen vaan treeni on toiminnallista; lopputulemana on jonkin asian oppiminen tai taidon kehittäminen eikä pelkkä liikesarjan toisto. Eli juuri ideaalia toimintaa mulle, joka en oikeastaan koskaan ole käsittänyt esim. salitreenaamista tai juoksemista, koska se ei tuota oppimisen iloa tai anna älyllistä haastetta.
Eilen vähän hirvitti mitä treeneistä tulee tämän sormeni kanssa, mutta päätin lähteä katsomaan voinko tehdä mitään. Alkulämmöt otettiin juosten ja sitten vähän voimistelemaan. Ilmakyykkyä, ”katkarapua”, kottikärryilyä ja käsilläseisonnan harjoittelua. Katkarapu on semmoista, että mennään selkä pyöreänä makaamaan ja siitä sitten sivusuunnassa liikutaan vatsa- ja selkälihaksia hyödyntäen. Ensin yläkroppa sivulle, sitten alakroppa. Ihme liike, mutta ristus että poltteli vatsoja… =)Kottikärryä mentiin niin, että pari pitää ensin molemmista kintuista kiinni ja päästää sitten toisen jalan irti ja siinä pitää sitten jatkaa käsillä kävelyä. Jälleen vatsalihakset kiitti. Käsilläseisonta on mulle vanhastaan tuttua ja pääsinkin yhden (!) käsilläseisontapunnerruksen, kevyesti seinästä tukea ottaen tosin, ennenkun tasapaino petti. Mutta sen tuntee jo, että käsilläseisonta ja kävely tulee onnistumaan ennen leuanvetoa =). Nämä on just sellaisia liikkeitä, että et edes tajua harjoittavasi esim. vatsoja tai selkää, mutta seuraavana päivänä keskikroppa on kun yliajettu.
No sitten kiivettiin köyttä. Koutsi-Sami näytti, miten köysi kiepautetaan kintun ympärille ja miten se homma toimii. Meidän ryhmä oli kerran aiemminkin kokeillut sitä, silloin yhtenä aamuna kun me mentiin iltaryhmän treeneihin. Meille tää oli siis ihan uusi juttu. Pelotti, olin varma etten mitenkään osaa, kun mielessä kummitteli vielä yläasteaikaiset rimpuilut köyden kanssa, kun en päässyt kymmentä senttiä maan pinnasta irti ja mätkähin heti patjalle. No mutta eihän se nyt sitten niin vaikeeta ollutkaan. Kun sai jalat hyvin ja köyden tukevasti jalkaterien väliin, niin kiipeäminen olikin piis of keik. Kädet sai huilata ja jalat teki työn. Kattoon asti en uskaltanut, kun vähän toi korkeanpaikan kammo vaivaa. Alastulo ei ihan ollut yhtä jouheaa mutta ilman isompia vaurioita sieltä alaskin pääsin. Päivän kivoin homma oli tuo!
Sitten takakyykkyä (vaimikäsenytoli, back squat) treenaamaan. Ensin tietty puukepillä, sitten tangolla. Olikohan meillä se 15 kg tanko ja siinä kympit päissä. Jälleen kerran mukavaa ja helppoa, kun on tämmönen mini-ihminen. Sitten temmattiin. Mä en todellakaan tiedä mikä sen lajin nimi on, mutta siis käsipaino toisessa kädessä tempaistaan käsi suoraksi. Hauiskääntöö vähän niinkun muttei sinnepäinkään. (Heli, muistaksä?) Vasemmalla kädellä oli inasen hankalaa ton pikkurillin takia, mutta meni se ihan ok. EDIT 1: Kiitos Heli, nyt tiedän mikä liikkeen virallinen nimi on. Se on dumbbell snatch, siis tempaus käsipainolla.
Ja sitten se päivän treeni:
- 10 hauiskääntötempausmikälie db olikaan, mulla 12,5 kg painolla
- 10 m askelkyykkykävelyä venäläisittäin se sama 12,5 kg paino sylissä (älkää nyt kysykö vaan että mikä toi nimihomma on. Siis askelkyykky tehdään niin että paino sylissä askel eteen, polvi maahan, ylös ja suoraan seuraava askel, ei siis pysäytetä liikettä välillä laittamalla jalkoja rinnakkain askelten välissä) EDIT 2: Kiitos Heli, vol 2. Tämä oli siis nimeltään Russian lunge, eli suomalaisittain ryssäkyykky ☺.
Meillä oli 10 minuuttia aikaa tehdä niin monta kierrosta kun ehditään. Olipahan pojat just mun treeni. Pikkurilli paskana ja teipattuna on helvetin kiva tehdä niitä tempauksia vasurilla ja askelkyykkääminenhän on aivan järkyttävän kivuliasta tän polven kanssa jo ilman painoakin. No ei niitä kierroksia sitten montaa tullutkaan; viis.
Muuta en toivo kun että huomenna ei tehdä kyykkyjä. Eikä mitään käsipainoilla. Kaikki muu sujuu kohtuullisesti.
Näillä eväillä tähän päivään. Jatketaan huomenna 🙂
Tiia
PS: Päivän CF-kuva on valittu lajin vuoksi, siis köysikiipeilyn. Turha kuvitella muuta ;).
Mikähän mulle on tullut kun perjantain treenit jäi ylöskirjaamatta. :O
No tässä se tulee, halusitte tai ette. En mä kyllä enää muista mitä kaikkea me harjoiteltiin, leuan vetoa muistaakseni taas kerran ja ha! NYT mä tajusin, mistä se oikea liike lähtee. Vielä on paaaljon tekemistä että sen saa oikeaoppisesti tehtyä, lähinnä pelon selättämistä. Oikeesti, mua pelottaa se heiluriliike. Pelkään hulluna, että mä tipahdan alas sieltä. Edelleen muistutan, että mä olen sen puoltoistametriä lyhyt, joten oon reippaasti korkeammalla kun muut. Jos putoan heilurivauhdista niin aika varmana sattuu ja mun säkällä polveen. Joten varmuutta tekemiseen tarvitaan. Mutta siis löysin sen tietyn jutun, minkä avulla se tulee vielä joku päivä onnistumaan, kunhan kroppa vahvistuu, kädet kovettuu ja luonne karaistuu. Mä en osaa sitä selittää, mikä siinä on The Juttu, ikään kuin rintalihaksista ja vatsasta ja selästä haetaan voima siihen heiluriin, jonka avulla saa kammettua kädet niin, että leuanveto onnistuu. Eli käsivoimilla on loppuviimein verrattain pieni vaikutus homman toimimiseen.
Painopallolla touhuttiin myös. Pareittain viskottiin sitä toisillemme mitä erilaisemmissa asennoissa. Ja koska olen näköjään vanhemmiten alkanut kohlaamaan ja aivotoiminnassakin jotain häikkää varmaan on, niin sain sormeni murrettua. Otin painopallon kiinni enkä tajunnut että se painaa sen 6 kg (14 paunaa). Pikkurilliinhän se töksähti, sormi taipui hassunnäköisesti, kropan sisällä kuului ”krunts”. Kipua ei tuntunut, joten hyvin pystyi jatkamaan.
Päivän WOD oli seuraavaa settiä:
- juoksu 400 m
- punnerrus 15 kertaa
Tämä tehtiin kolme kierrosta.Eli yhteensä juoksua tuli 1,2 km ja punnerruksia 45. Aika mulla oli 8.09. Oli kiva treeni, kerrankin kohtuu simppeli ja helppo tehdä. Vaikka kyllä mulla olkapäitä hapotti aika vahvasti viimeisillä punnerruksilla. Sehän kertoo vaan siitä, että tekniikka ei ole kohdallaan, koska ei sen olkapäille pitäisi noin pahasti käydä vielä noin matalissa toistomäärissä. Tässäkin liikkeessä otetaan kuitenkin keskikropasta ja kädet tukee liikettä. Ei sen painon niin paljon pitäisi olla käsien päällä.
Treenin jälkeen teippasin pikkurillin kiinni nimettömään ja lähdin töihin. Oli se sormi aika turvoksissa ja sinersi jo siinä vaiheessa ja murtumakohta erottui selvästi. Pikkasen pelkäsin, että olisko vallan katkennut, mutta siihen en kyllä jaksa uskoa. Töissä otin pari buranaa varuilta ja hyvin pystyi olemaan. Illalla sitten teki mieli huutaa hoosiannaa, kun oli vielä Perfect Home -kutsut pidettävänä ja tuotekassit (n. 25 kg/kassi) ja muutama pahviloota raahattavana. Ei sitä paljon viikonlopun aikana lepuutettu muutenkaan; myös lauantaina ja sunnuntaina oli kutsut ja sunnuntaina myllättiin vanhemman tytön huoneen järjestys ympäri.
Eilen meinasin mennä lääkäriin mutta sitten mietin, että ei ne sille mitään kuitenkaan tee. Korkeintaan lastan laittaa. Lastan kanssa ei voi treenata ja töissä on hankalaa, joten en mennyt. Täytyy katsoa, millaiseksi toi sormi tämän päivän treenin jälkeen meneekään, ehkä se tohtori kutsuu…
Mutta hei, tästä suoraan seuraavaan päivitykseen… =)
Pikaraportti päivän treenistä.
Aluksi soutua 10 minuuttia. Ärsytti. Lähinnä se, että pitäisi ensin työntää jalat suoraksi ennenkun alkaa käsillä vetämään kapulaa rintaa kohti. Mitenhän se käytännössä mulla onnistuu täydellisen oikein… Siinä vaiheessa kun mun n. 30 senttiset kintut on suorina, ei käsiin kohdistu vielä minkäänlaista vastusta. Ja jos voima pitäisi saada jaloista, niin ööööööhhh… No mutta, soudetaan niinkuin soudetaan. Pääasia, että kroppa lämpee. (Saattaa kyllä lämmetä korvien välikin siinä määrin, että karjaisen seuraavan kerran koutsille, että mun on pakko tehdä pelkillä käsillä, koska jalat on jo oienneet siinä vaiheessa kun härvelin vastus alkaa tuntua.)
No sitten käytiin vähän burgeneria läpi, ekat neljä – viisi liikettä. Olipas erilailla opetettu kun perjantai-illassa. Tuntui, kun olis ihan eri asiaa koitettu opettaa. Se mikä meni perjantaina oikein, olikin tänään väärin. WTF?
Sitten taas askelkyykkykävelyä, tänään tangon kanssa. Sattui ihan liikaa ja erilailla kun eilen. Toivotaan, ettei se nyt ärtyä tuon enempää.
Ja sitten leuanvetotekniikkaa. Kolme meni. Ihan jees. Tekniikka hakusessa, mutta meni ne. (Ja kämmenetkin meni, rikki meinaan.) Vielä ennen päivän treenia harjoiteltiin tempausta painot käsissä. Teki aika mukavaa, kun oli kämmenet auki jo tässä vaiheessa. Idea oli siis sama, kuin tangolla tehtäessä, mutta oli vaan kaksi erillistä painoa käsissä. Treenattiin oikeaoppista asentoa, lähtöä ja käsien sekä kropan liikerataa. Tangolla paljon helpompaa, minun mielestä.
Sitten WOD:
- tempaus painot käsissä, mulla oli 25 lbs eli jotain 12,5 kg painot (mikähän tää nyt sit oikeasti onkaan nimeltään…)
- istumaan nousu niin, että polvet on koukussa molemmille sivuille (lonkan koukistajat siis auki) ja kädet läppästään matolle jalkojen eteen ylöstullessa
Näitä kahta tehtiin niin, että eka 10 x molemmat, sitten 9 x molemmat jne aina ykköseen asti.
Ei mitään kommentoitavaa. Painot oli tempaukseen oikein hyvät, niin että kolmosesta alaspäin alkoi hapottaa hyvin. Istumaan nousut oli helppoja. Aika oli 7.19, sykemittari jäi kotiin tänäänkin. Ihan siis ok aika.
Pikaraportti päättyy, nyt päiväunille. Palataan taas perjantaina!
Tiia
Siitä se lähti taas tänä aamuna. Hitto miten nopeasti aika menee!
Aamuherääminen oli ihan kamalaa taas vaihteeksi. Tuo lisääntyvä valo tekee sen, että herään aamuisin väkisin 6.15 kun kaihtimien välistä puskee valoa naamaan. Uni ei tule ennen kahta yöllä millään. Toissa yönä nukahdin puoli neljän aikaan ja aamulla kuudelta heräsin ekan kerran. Puoli kahdeksan mä vasta nousin, mutta ei se uni nyt kovin pitkäksi jäänyt. Viime yönä sentään jo kahden aikaan sippasin, mutta armoton herätys piipittikin sitten 6.10. Liian vähän unta kahteen yöhön!
Ei auta, salille oli mentävä. Alkulämmöksi vähän soutua ja naruhyppelyä, joka sujuikin ihan hyvin tänään. Lainasin koutsin narua ja se oli paljon parempi kun salin narut. Tuplahyppykin onnistui, tosin säikähdin sitä niin paljon, että meni heti pasmat sekaisin. Muutaman kymmenen loikkaa tuo polvi kesti, mutta sitten alkoi juilia ja oli lopetettava.
Sitten alettiin maastavetoharjoituksiin. Homma sujui hyvin ja päätettiin Jampan kanssa koittaa lisätä vähän painoja 20 kg:n tankoon. Ensin maltilliset kympit ja 40 kg nousikin tosi iisisti. Kympit lisää ja helpolla se oma paino sieltä sitten nousi. Laitettiin vielä vitoset ja sitten vielä vitoset. 80 kg alkoi olla jo painava, mutta nousi se kolme – neljä kertaa ihan hyvin pienen karjunnan saattelemana. Jamppa nyt nosti helpolla sen, mutta kun sillä on selän kanssa ongelmia niin ei parane repiä, ennenkun tulee toistojen myötä varmuutta touhuun. Mun veikkaus on, että satanen olisi maastavedossa tällä hetkellä semmoinen luku, mikä ykkösellä nousisi maasta, mutta ei varmaan enää toista kertaa. 1,5 kertaa oma paino kuitenkin niin, että sen 3-4 toistoa voisi tehdä. Ihan siis hyvin. Mä olen niin lyhyt, että maastaveto on helppo homma. Ja kiitos postinjako- ja tanssivuosien, on tuo perslihaksisto sen verran hyvässä tikissä, että pystyy sitä tankoa vähän repimäänkin. =)
Päivän treeni muodostui näin:
- 400 m juoksu
- 15 askelkyykky (molemmat jalat siis 15 kertaa kävellen)
- 15 rengassoutua
- 15 vauhtipunnerrus tangolla (mulla oli 15 kg)
- 15 KTE (knees to elbows, se ihan paska liike; tangossa roikkuen polvet kyynärpäihin)
- 400 m soutu
Tämä tehtiin kerran. Mun aika oli jotain sekunteja alle 9 minuuttia, homma sakkas pahasti niihin askelkyykkyihin kun en päässyt polvikivun yli millään. Ja tietty siihen KTE-juttuun. Se ON PASKAA!! Mä en kerta kaikkiaan tajua, miten se liike tehdään, miten hemmetissä saa itsensä heilautettua niin, että kroppa pysyy tiukassa paketissa, nostettua itseä ylöspäin niin että kyynärpäät koukistuu ja polvet osuu niihin. Mahdotonta mulle. Pitäis treenata sitä aika hitosti, että hoksaa, miten se tehdään. Mä varmaan mietin sitä taas ihan liikaa siinä liikkeen aikana ja sitten se menee pelkäksi polvien nostamiseksi ja vatsarutistukseksi. Ja se saakelin tangossa roikkuminen… Ristus miten kipeetä se osaa tehdä käsissä! Jos jotain väkisin pitää positiivista siitä kaivaa niin unohtuipa polvikipu… Jamppa veti tosi hienosti ne, sai joka kerta polvet kyynärpäihin. Epistä. Sen pitäis olla meidän perheestä se pökkelö ja mun se taipuisampi. =D Väitän, että saan ennemmin viisi leukaa vedettyä kun viisi kertaa tehtyä KTE:n. Rengassoutu oli helppoa ja kivaa, se menee ihan helposti. Soutu nyt on soutua. Viittäkymppiä kun kiskoo menemään niin ei siinä kauhean kauaa mene siinä 400 metrissä.
Kaiken kaikkiaan WOD oli sinänsä simppeli, jos vaan osaisi tehdä eikä turhautuis osaamattomuuteen. Ei tässä nyt vielä mitään tosicrossfittaajia olla, joten armoa on kai annettava itselleen. Ja kuitenkin oli tosi hyvä maastavetopäivä. Eli plussan puolelle jäi tänäänkin fiilikset. Tänään on pakko syödä järkevästi, muuten ei kyllä huomenna kykene mitään. Ja pakko päästä nukkuun ennen kahtatoista… =D
Niin juu ja tuosta liikuntataustasta piti muutama sana vielä laittaa.
En siis ole mikään liikunnallinen ihminen perinteisessä mielessä. Mun pelastus on Suomen Posti eli kansainvälisemmin Itella, jonka palveluksessa olin nuorempana viitisen vuotta. Siinä sai hyvän pohjakunnon, kun joka arkipäivä suhas fillarilla parikymmentä kilometriä ja juoksi parinkymmenen kerrostalon raput eestaas. Siihen päälle kävin salilla muutaman kerran viikossa ja harrastin rivitanssia pari kertaa viikossa. Niiden vuosien aikana syntyi niin hyvä peruskunto, että ihan äkkiä se ei minnekään katoa. Jalkojen voima (ja lätkänpelaajan kannikat ja pohkeet) on sieltä kotoisin. Ja vähän voi kiittää myös lyhyttä mutta älyttömän riskiä isääni, jonka geeniperimä mulle on siirtynyt. Olen tämmöinen minikokoinen amatsooni =D. Selkä ja hartiat on varmaan kanssa tuon postinjaon seurauksena muokkaantuneet sellaisiksi, että pienelläkin salitreenillä kasvaa kunnon steroidiniska. Muutenkaan en ole oikeastaan ikinä tehnyt muuta kuin fyysistä työtä (baaritiskillä, hotellissa, kylpylässä, postissa, grillillä jne) enkä oikeastaan ikinä istu paikallani kovinkaan kauaa. Vaikka tuntuu, että mitään en ole tänään tehnyt niin Loop kertoo askelia tulleen silti yli 10 000. Sohvalla olen istunut pidemmän ajan yhtäjaksoisesti viimeksi varmaan vuonna 2004 kun imetin Iraa :).
Mutta varsinaista liikuntaa en hirveästi ole ikinä harrastanut pysyvästi. Tanssi oli vuosikaudet sellainen, missä pari kertaa viikossa tuli käytyä, kisojen alla vähän useammin. Salilla en oikeastaan ikinä ole tykännyt käydä, mutta TeaK:n pääsykokeisiin treenasin puoli vuotta fyysistä puolta salihommien kautta. Nelisen vuotta sitten liityin Foreveriin ja kävinkin aika ahkerasti siellä, pari-kolme kertaa viikossa aluksi, mutta yllättäen se innostus lopahti niin, että varmaan kerran tai kaksi kuussa tuli raahauduttua pumpiin tai combatiin. Viime vuoden helmikuussa se hurahdus tosiaan sitten kävi hiihdon kautta (kuka olisi uskonut?? Olisin voinut vannoa, että hiihto on varmin tapa tappaa liikuntainnostus!!) ja sitten se Foreverilla ramppaaminenkin sai ihan uusia piirteitä kun pahimmillaan 9 jumppaa viikossa tuli koluttua. Salillakin tuli silloin käytyä, mutta vähemmän ja lähinnä crossfit-tyylisesti treenaten (esim. 20-16-12-8 kertaa kyykkyhyppy, kahvakuulaheilautus, vatsarutistus ja punnerrus). Sinänsä pönttöä, että mehän saadaan käyttää duunipaikan salia ja uima-altaita aivan vapaasti, mutta arvatkaa vaan tuleeko käytyä. No ei ikinä…
Kiva siis huomata, että puolen vuoden tauko ei ole saanut mitään kunnon romahdusta aikaiseksi vaan ehkä jopa tehnyt hyvää ja toi kropalle sen selkeästi kaipaaman palautumistauon. Ja kyllä se kahden kuukauden kepeillä kävely ihan treenistä taisi käydä, kun noita rappuja kolmanteen kerrokseen jumppas joka päivä. Kun eihän sitä kotona voinut olla ja potea. Jotenkin hommassa on taas uutta puhtia ja innostusta eikä kroppa käy koko ajan sata lasissa. Liikkumisessa on nykyisin mukana ripaus järkeä aiemman mikään ei riitä-mentaliteetin jälkeen. Toi crossfit on tarpeeksi pimeetä hommaa että ei tee mieli kauheesti enää lenkille tai salille lähteä lisäksi. On niin hakattu olo aina treenipäivänä.
Vähän tässä tarvii silti vielä petrata, jos meinaa HCT-tapahtumaan tänä syksynä mukaan lähteä. Aikuisten uintitekniikkakurssi olisi tosi kova sana. Vihaan uimista ihan yli kaiken (kauhean tylsää mennä edestakas samaa hemmetin allasta, musaa ei voi edes samalla kuunnella) ja kuvittelen, että jos edes uintitekniikka olisi jotain muuta kuin mummosammakkoa niin ehkä se olisi mielekkäämpää. Ja ehkä pääsisi altaasta pois nopeammin ja tyhmin osuus olisi sitten nopeammin takana. Se kun on triathlonin eka laji. Fillarointi sujuu ihan hyvin kun jalat kestää sen kyllä mutta juoksutyyli täytyy löytää kokonaan uudestaan. Harmittaa, koska löysin itselleni just hyvän ja sopivan juoksurytmin ja askeleen, jolla olisi voinut rullailla vaikka maailman ääriin väsymättä, mutta nyt toi polvi väittää, että tyyliä on muutettava. Mutta se ei kyllä löydy kun lähtemällä kävelemään ja kuuntelemalla kroppaa. Ja yli tuntia en aio käyttää siihen triathloniin missään tapauksessa, kun viime vuonna meni aika tasan se tunti. Nyt on pakko puristaa muutama minuutti, jos siihen hulluuteen mukaan lähtee.
Näillä uhoamisilla tähän viikkoon! Palataan huomenna, jos ei olla niin hapoilla ettei sormet pysy näppiksillä. =)
<3 Tiia
Päivän kevennys toimikoon Jampalle myös pienenä kuittina ;). Oot mun paras koutsi evö!! <3 <3
MUOKS. Unohtui WOD:sta 15 x vauhtipunnerrus. Oho. Olinpa reipas aamulla. =D
Eiliset aamutreenit oli pakko skipata, joten käytiin korvaamassa ne iltaryhmän mukana. Olipas erilaista mennä treenaamaan illalla! Jotenkin on aamulla niin unessa vielä, että sitä vaan tekee sen kummempia miettimättä ja kroppa herää pikkuhiljaa. Nyt oli jo ihan skarppina heti alusta asti ja oli erilaista. Toisaalta on kivempi käydä shokkihoidossa aamuisin mutta toisaalta illalla ei tarvinut skarpata samalla lailla kun aamuisin. Ja mahtava huomata, että samalla lailla porukka siinäkin ryhmässä on heti morjestamassa ja juttelee keskenään ja tsemppaa, vaikka ei oltukaan normiporukkaa. Ja jos on meillä mahtavat vetäjät aamutiimissä (Sami ja Ott) niin kyllä on iltareenareillakin huikeet coachit. Iltasakissa oli enempi miehiä kun meillä aamussa on Jampan lisäksi vaan yksi.
Eilen kirkastui myös, miksi crossfit-touhuissa joskus näkee paitoja, missä lukee ”your workout is our warm up”. Olen pitänyt tommoisia ihan typeränä egoiluna ja just semmosena salikukkoiluna, mitä en voi sietää, mutta eilen illalla kävi ilmi että kyllä se tosiaan saattaa pitää ihan paikkansa. Ei se meidän lämmittely nyt ehkä kaikkia salitreenejä korvaa, mutta kyllä mä väitän, että aika monen treeni on tasoltaan sama kuin meidän lämmittely. Treenattiin meinaan Burgener-lämmittelyä, joka on painonnostajille suunnattu, painonnostovalmentaja Mike Burgenerin kehittämä alkulämmittely. Treenattiin pelkällä kepillä sitä ja kyllä mun silti ihan lämmin oli kun neljä rundia oltiin tehty. Se sisältääkahdeksan eri painonnoston osa-alueita harjoittavaa liikettä kuten olankohautus, ns. ”henkari” (kyynärpääjohtoisesti tuodaan tanko rinnan korkeudelle), kyykkyjä ja tempausharjoituksia. Kun niitä kaikkia tekee sen viisi ja pari kierrosta painojen kanssa, niin mieli sanoo siinä vaiheesssa että ”hyvä homma, treeni tehty, lähetäänpä kuule kotiin”. Mutta oikeastihan homma menee niin, että sitten vasta aloitetaan treenaaminen.
Burgenerin jälkeen treenattiin ”painopallon” viskomista seinään eli WB:tä. Naisten pallo painaa 14 lbs (kuutisen kiloa) ja sitä sitten jaloista voimaa hakemalla tarvis viskoa reilun kolmen metrin korkeuteen niin, että pallo ottaa seinäkosketuksen. Ei muuta kun kyykkyyn, räjähtäen ylös ja saattaen pallo matkaan. Vähän saan ottaa lisää voimaa koipiin ja tekniikkaa haltuun että saan sen sinne kolmeen metriin, koska olen sen puoli metriä muita lyhyempi. Armahdin WOD:ssa itseäni ja alensin riman n. kahteen ja puoleen metriin, koska ei mulla ollut toivoakaan viskoa sitä palloa niin ylös. Ja kato kevyempää palloa en ota. (Vähän kärsi ego jo tosta naisten pallosta, miesten pallo painaa 20 paunaa ja kyllähän mun nyt sitä pitäs pystyä viskomaan =D)
Päivän WOD oli sitten vuorossa. Ensin teki toinen ja sitten toinen. Tällä mentiin:
- 10 x WB
- 5 x punnerrus
- 10 x rengassoutu (Muistatte varmaan sieltä ekasta treenistä ton rengassoutujutun? Eli siis voimistelurengaspari roikkuu telineessä, otat renkaista kiinni, oman kunnon mukainen takanoja, kädet suoraksi ja vedät itsesi renkaiden kohdalle. Iisipiisi? NOT!)
Näitä kolmea ihanuutta sitten viisi kierrosta, kiitos. Jamppa sai aloittaa tällä kertaa ja mä huusin vieressä. Se veti kyllä huikeen hyvin ja järjettömän hienolla tekniikalla. Seinäpallo oli sille sen näköistä, että aina oon tätä viskonut. Rengassoutu sakkas sillä silloin ekalla kertaa mutta nyt hokastiin että hiukan vähemmän takanojaa niin on vähän helpompi tehdä. Nyt sillä pysyi kroppa tiukasti paketissa koko reenin ajan ja homman näytti helpolta.
Mä pelkäsin sitä pallo-osiota, mutta se meni paljon paremmin kun odotin. Kolme ekaa kierrosta oli muutenkin ihan helppoja eikä mitenkään hapottanut. Neljännen kierroksen renkaissa kuvittelin olevani vasta kolmoskierroksella kun jotenkin alkoi puutua, mutta onneks armas puolisoni kertoi että enää yks kierros edessä. Siitä sai hyvän potkun ja vikat pallot meni seinään kevyen huudon säestämänä kun alkoi kädet olla aivan lopussa. Vikat punnerrukset oli ihan tappoa olkapäille mutta viimeiset renkaat meni jotenkin ihan sumussa ja raivon vallassa. Aika oli 6.24 ja olin siitä hyvin tyytyväinen. Yhtään nopeampaa en olis päässyt tekemättä tekniikkavirheitä. Kaloreita paloi 63, keskisyke 171, maksimisyke 186.
Tänään on ihmeen kivuton olo. Kädet on ihan normaalissa kunnossa, mutta olkalihas on kummastakin kädestä turvoksissa. Ei haittaa, näyttääpä kerrankin siltä, että olkalihakset on olemassa =D.
Täytyy sanoa, että kahden viikon treeni on takana ja tulosta näkyy jo nyt. Käsien muoto on muuttunut takaisin siihen, mitä ne oli viime kesänä, lihakset erottuu jonkin verran ja näkyy, että jotain on tehty. Vasen pohje on saanut takaisin muotonsa eikä lihas ole enää tyhjä pussi polven alapuolella. On siinä kokoeroa oikeaan pohkeeseen, mutta tiedän sen sieltä tasoittuvan. Jenkkakahvoissakin on otteen ohenemista havaittavissa. Tärkeintä on kuitenkin se, että polvi on erittäin hyvässä kunnossa. Näin eilen treeneissä fyssarini ja sekin oli kovin tyytyväinen, kuinka hyvin jalka liikkuu. Ei siitä kuitenkaan ole kuin 6 kk kun näytti siltä, että polvi on vammautunut pysyvästi ja liikkuvuus ei tule koskaan olemaan enää entisellään. Nyt pärjään täysin ilman kipulääkkeitä, pahin kipukausi on todellakin elettyä elämää ja polven väsyminen on vähentynyt huomattavasti. Se tuntuu paljon vahvemmalta ja luotettavammalta. Voin siis lämpimästi suositella kaikille, keillä on kiputiloja että lihaskuntoa parantamalla kivut ihan tosiaan vähenee!!!
Kivaa viikonloppua kaikille!!
Tiia
Pakko nöyrtyä ja hörppiä tässä samalla palautusjuomaa, koska eilen jäi hiilareiden syöminen erittäin pienelle ja sehän kyllä näkyi sitten tän aamun treenissä. Ensinnäkin aamuherääminen ketutti kohtuullisen rankasti ja jokin pieni turhautuminenkin nosti päätään. Jotenkin tuntui vaan niin pöljältä mennä aamuseitsemältä viiden vartin treeneihin, joista vasta viimeisellä vartilla tulee hiki ja sykkeet nousee. Tiedän tiedän, tekniikkalajihan toi pitkälti on ja pakko se on treenata se puoli kuntoon ettei revi itseään, mutta kun mun luonteella pitäis tehdä koko 75 minuuttia täysiä ja niin että hiki valuu koko ajan. Asenne-ja tottumiskysymys. Nyt tarvitsee ruuvata omaa päätä siihen malliin, että nyt harjoitellaan ja sitten vasta treenataan.
Mutta tässä käy aina näin. Kun se alkaa löytyä se tekemisen ilo ja rutiini, niin fysiikka paranee koko ajan. Sitten päässä soikin vaan toi blogin otsikko ja itseä pitäis saada höykyttää koko ajan enemmän. Tässä hetken jopa harkitsin, pitäisikö tauolla oleva Foreverin jäsenyys aktivoida uudelleen jos koittaisi alkaa varovasti käydä ryhmätunneilla, mutta ei taida ihan takatasku kestää kahden salin jäsenyyttä. Ehkä mä odotan, että saadaan tää kurssi nyt loppumaan niin sitten pääsee treenaamaan ”oikeasti” ja koitan nyt ihan jo tuon polvenkin takia ottaa rauhallisesti.
No mutta siihen treeniasiaan. Aamulla ei siis kiinnostanut milliäkään lähteä salille, mutta kuten aina, fiilis parani heti kun sai trikoot päälle. Jotenkin ei silti ihan lähtenyt niinkuin olisi voinut toivoa. Jotenkin oli epämukavaa, en tiedä miksi. Alkulämpönä soudettiin ja kun muut hyppi narua niin minä leikin sillä välin painopallon kanssa. Sitten taas tangon kimppuun ja vauhtipunnertamaan. Sitten knees-to-elbows -liikkeen treenaamista. Eli suomeksi sama; roikutaan leuanvetotangossa ja kiskotaan polvet kyynärpäihin. Tai siis koitetaan kiskoa. Ei mitään hajua, miten homma pitäisi tehdä, koska ei käynyt lähelläkään että olisin saanut käsiä koukistettua eteenpäin niin, että polvet olisi osunut kyynärpäihin. Ihme rimpuilua, mutta sai siinä vatsalihakset ihan romuiksi. Ja kämmenet. Jälleen kerran turhautumista siitä, että jaksaisi roikkua kyllä, mutta kämmeniin sattui se tanko niin paljon, ettei vaan pystynyt. Ja kun ei tän mittaisena saa edes hipaistua tossua lattiaan välillä, että kämmenet sais hetken levätä vaan oli tehtävä putkeen kaikki. Pyh. Ihan paskaa, koska en osaa. Tarvii varmaan treenata tota silleen melko paljon… =D
Päivän treeni oli seuraava:
- 300 m soutu
- 5 knees to elbows
- 10 pystypunnerrusta 20 kg tangolla
Nämä kolme liikettä kolme kierrosta.
Treeni tehtiin pareittain niin, että toinen tekee kierroksen ja toinen lepää sen aikaa. Soutu sujui mainiosti keskimäärin neljääkymppiä (paitsi vituttaa, että pituusmittaa on mulla siihenkin hommaan niin vähän, että kiskon kolme vetoa päästäkseni yhtä pitkän matkan kuin päätä pidempi vieressä soutaja pääsee yhdellä vedolla). Ne knees-to-elbows-hommat tein niin hyvin kun pystyin, mutta eihän ne nyt muistuttanut edes etäisesti tarkoitettua liikettä. Kyllä se meni vatsarutistuksesta enempi, mikä ei sekään väärin ole =). Pystypunnerruksessa alkoikin sitten viimeisellä kierroksella näkyä lampunsydämet silmissä, kuten kuuluukin. Väkisin kolme viimeistä vetoa ylös. Meiltä kahdelta meni aikaa n. 12 minuuttia koko hommaan. Kaloreita paloi tuona aikana 167, maksimisykkeen ollessa 186 ja keskisykkeen 167. Ihan kiva, kun tunnin normisetin salitreenissä menee se parikymmentä ehkä enemmän. Sata kertaa mieluummin crossfittaan kun teen salitreenin. Eilen oli selkeä jalka-persepäivä, tänään selkeä käsi-, vatsa- ja selkäpäivä. Mitähän kivaa perjantaina on…
Salilta sinkaisin suoraan töihin ja siinä vaiheessa totesin, että kroppa on ehkä eniten hapoilla mitä ikinä. Pakko oli kaivaa palkkarijauhe kassin pohjalta, kun totesin, ettei tästä enää pelkällä kaurapuurolla ja raejuustolla selvitä.
Asiasta vielä vähän viereen tai ehkä ei. Edelleen hehkutan tuon crossfit-touhun kannustavuutta ja eilen muutamaa Facebook-päivitystä lukiessani tää asia korostui. FB-kavereistani muutama käy ”tosissaan” salilla ja herranjumala ihan oikeesti mitä egoilua joidenkin niiden päivitykset ja/tai kommentoinnit toisille treenaajille. Milloin toinen tekee väärillä vehkeillä, milloin on väärä laji, milloin liian vähän painoja tangossa jne. Todella harva laittaa kenenkään seinälle kannustavia ja positiivisia kommentteja vaan aina pitää jotenkin korottaa se oma juttu muita paremmaksi. Tälleen maalaistollona luulis, että se on aivan sama onko sun lajisi maastaveto vai tempaus, jos sä tykkäät siitä niin mikä toinen on dissaamaan että ihan paskaa. Tai jos teet laitteilla salitreenin etkä vapailla painoilla, mutta kehityt koko ajan niin on järjettömän typerää mennä kenellekään huutelemaan ”vitun neitiä”. Kuka sen sanoo, että vain vapailla treenatessa se on oikeaa treeniä??? Ja voisko noi painonnostoihmiset tajuta, ettei kaikkien salitreenin tarkoitus ole kasvattaa järjettömiä lihaksia!
Tänään on näköjään joku angstipäivä. Se johtuu varmaan tosta hemmetin lumesta mikä taivaalta tipahti eilen. Fuck you mother Nature!!!
Rauhottelen tässä itseni ja palaan perjantain treenin jälkeen asiaan. Peace!
Niin se viikonloppu luikahti megahauskan laivareissun siivittämänä. Kauhean ylpeä olen itsestäni, koska kerrankin osasin syödä järkevästi myös buffassa. Ehkä tämä vuosien harjoittelu hotellin seisovasta pöydästä syömisessä alkaa tuottaa tulosta, koska kaikkea EI OLE pakko maistaa ja niitä mitä maistaa, voi ottaa kohtuudella. Lisäksi olen äärimmäisen nopea ottamaan safkaa ja turhauttaa ihan sikana kun edessä oleva valkkailee silakkarullien ja lohirullien välillä ties kuinka kauan, ja ottaa kuitenkin molempia. Tai itse asiassa kaikkea mitä pöydässä on. Itse näen heti että edessä on sitä tätä tota ja tuommoista, niistä lautaselle päätyy sitä ja tuommoista. Uusia juttuja pitää tietty maistaa (paitsi kalahommeleita, niissä ei käy ikinä hyvä flaksi uusien juttujen kanssa) ja hyvyyksiä lapata sitten toisella kiekalla enempi. Mitään suuria kulinaristisia elämyksiä en kyllä kokenut eikä siellä ollut saaristolaisleipää! Siihen menikin sitten kaikki ruokafiilikset ja tyydyin närppimään oliiveja, mozzarellaa, savukalaa ja kolmea eri sortin mätiä, smetanaa ja punasipulia kuivan ruisleivän kanssa. No ei ollut ihan sama asia… Illallisen pääruoan skippasin kokonaan ja jälkkäripöydästä otin jonkun tuulihatun, joka osoittautui karmivaksi äklömakeudeksi. =( Niinpä mitään ähkyä en saanut itselleni aiheutettua, mikä tietenkin on hyvä juttu. Juomaakin koko illan aikana kului suhteellisen kohtuullisesti. Drinkkiliput nyt tuli hyödynnettyä, mutta omaa rahaa ei baarimikolle tarvinut kantaa. Nukuttuakin tuli hyvin. Seuraavan päivän lounaalla skippasin sitten alkuruokapöydän katkeroituneena saaristolaisleivän puuttumisesta ja siirryin suoraan pääruokaan. Tämmöisenä nirsoilijana ei siitäkään nyt jäänyt mitään jälkipolville kerrottavaa. Kyllä mun mies paremmat pihvit vaan paistaa… =D
No mutta se siitä ja asiaan.
Tämän aamun treenisessio alkoi shokkihoidolla. Koutsi käskytti nimittäin kehonkoostumusmittaukseen. =O Tulosliuskan saatuani kiikutin sen vilkaisematta pukkariin leikkien ettei sitä ole olemassakaan ja painelin muina naisina salin puolelle. Päivän ohjelmaksi luvattiin leuanvetotekniikkaa, maastavetoa ja sitten tietty wod. Maastaveto (en puhu mavesta, on niin ällö ammattilaistermi) meni mukavasti, tangon paino oli 15 kg ja 30 kg painoja päälle. Sitten kiskomaan. 3 x 10 meni helposti. Hitto kun tietäisi, mikä on semmoinen hyvä paino, että sais otsasuonen sykkimään huolella, kai se täytyy 60 kg latoa tankoon niin on se oma paino sitten siinä? Tekniikka on hyvin hanskassa, se on melkoisen helppoa tämmöiselle puoltoistametriselle, menee vähän väkisinkin oikein.
No sitten se leuanveto. En tykkää. Käsiin sattuu ja vaikka jaksaisi roikkua niin kämmenet huutaa hoosiannaa. MUTTA pystyin tekemään yhden kokonaisen leuanvedon!!! Hirvee yllätys! Ihme homma, miten paljon keskittymistä ja teknisyyttä sekin juttu vaati. Hetken keräsin itseäni, kasasin keskikropan tiukaksi (hahaha) paketiksi, kintut pikkasen koukkuun ja nousi se ruho niin, että leuka oli tangon yli. Kokeilin sitten uudestaan, niin ei sit ihan se toinen enää mennyt. =)
Ja sitten olikin päivän treenin vuoro. Ei kuulostanut pahalta, mutta todellisuus iski kyllä päin näköä:
- 200 m juoksu
- 20 m askelkyykkykävelyä 25 kg paino sylissä
- 10 vauhtileuanvetoa (leuanveto hypyllä siis)
Tämä lysti kolme kertaa ja aikaa vastaan. Juoksu meni ihan ok, mutta heti ekan kierroksen askelkyykkykävely muistutti, että polvi ON rikki. Ensinnäkään en voi laittaa vasenta polvea lattiaan asti, koska pelkkä niin alas kyykistyminen sattuu plus että pelkään kropan jännityksen pettävän ja polven pamahtavan lattiaan. (Se tarkoittaisi mulla sitä, että polvilumpio saattaisi pahimmassa tapauksessa murtua.) Toisekseen oikealle puolelle kyykätessä en saa vasenta jalkaa niin koukkuun, että saisin oikean polven lattiaan asti. Paino ei ainakaan helpottanut asiaa. Jouduin sitten antamaan periksi ja jättämään kyykyn melko ylös. Sekös otti egon päälle. Vauhtileuanvedot meni nopeaan eikä niissä ollut mitään ongelmia. Toinen juoksukierros sattui jo niin saatanasti, toinen kyykkäyskierros nosti vedet silmiin. Kolmas kierros juostiin ja kyykättiin kädet tiukasti nyrkissä ja hampaat poskista lävitse asti purtuina. Ihan todella typerä veto mennä loppuun asti, mutta kun ei voi antaa periksi. Loppuaika oli jotain 11.15 tai jotain, en siinä vitutuksessa edes kiinnittänyt huomiota. Ärsytti eniten, että kunto olisi kestänyt rääkin helposti ja askelkyykyt on esim. pumpissa olleet aina mun lempijuttuja. Kropan rajallisuus on ihan sietämätöntä kun on tottunut siihen, että voin vääntää itseni vaikka solmuun ja raja tulee vastaan sitten kun taju lähtee. Saapi taas painia vähän aika itsensä kanssa, ennenkuin armollinen suhteellisuudentaju herää ja tajuan, että tää on vaan urheilua ja mulla edelleen on kuitenkin kaksi jalkaa joilla kävellä.
No mut loppureeni oli sit ihan mukavaa ylläriä. Käytiin ne kehonkoostumuslipakkeessa olevat kohdat läpi, vaikka ärsyttikin koko mittaus. En mä halua tietää, että mulla on rasvaprosentti jotain 40 ja kehon todellinen ikä jotain 75. Onneks ei ihan niin huonosti ollut asiat. Rasvaprosentti on viitearvojen sisällä (29), tosin siitä nyt on helposti useampi prosentti varaa pienentää. Lihasmassan määrä ylitti odotukset, erityisesti tämän puolen vuoden treenittömän jälkeen; mun painosta 2/3 eli 40 kg on lihasta, se on reippaasti viitearvon yläpuolella. Kropan painosta 2,2 kg on luuta ja kehon todellinen ikä on 30. Se on oikein hyvä mulle, koska oikeesti kuitenkin olen 34. Viimeksi olin tällaisessa mittauksessa kun oli 26 ja silloin kehon ikä oli 21. Eli ei tässä kroppa nyt kauhean nopeasti ole vanhentunut =). Iloinen yllätys oli myös sisäelinten ympärillä olevan rasvan (mikä ikäänkuin määrittää koko kropan hyvinvointia) arvo oli 4. Sen pitäis olla alle 13 ja ideaali on 1-5. Hyvä minä! Kaiken kaikkiaan tuo mittaus oli tuloksiltaan hyvinkin positiivista luettavaa, painoindeksi nyt on mitä on, mutta eipä se mitään kerro. Rasvaprosenttia nyt pienemmäksi niin menee oikein hyvin. Loppukurssista otetaan mittaus uusiksi, katsotaan sitten onko mitään tapahtunut.
Tästä se taas lähtee tämäkin viikko. Aamulla saattaa olla melkoista tuskaa tuo petistä nousu, mutta kyllä sen kestää. Kunhan ei polvi koko ens yötä kalva niin sit on kaikki hyvin. (Nyt on pakko käydä lääkekaapilla, että pärjää illan töissä tuon pallopolven kanssa =))
Palataan huomenna!
<3 Tiia
Aamulla klo 6.30 se taas Rellun nokka otti suunnan salille. Kyllä oli vaikea herätä! En ole yhtään aamuihminen joten kyllä ottaa välillä koville tuommoinen kukonlaulun aikaan nousu.
Treenit aloitettiin lämmittelyllä. Soutua, naruhyppyä ja juoksua. Naruhypyn voin suoraan unohtaa, polvi ei kestä yhtään semmoista. Juoksu oli ihan mitä sattuu konkankonkkaa. Juoksutekniikka on todellakin pielessä ja ihan ihmeellistä könkkäämistä. Vaikka kuinka käskytin kinttua että koukkuun, suoraks, koukkuun, suoraks niin ei kun ei. Ihan tökstöks, ei joustoa eikä pehmeyttä liikkeessä. Ihan kun olis liian kiree kuminauha joka palauttaa jalan liian pian suoraksi. Tyhmää.
Sit harjoiteltiin maastavetotekniikkaa kepillä ja 7.5 kg tangolla. Mulle on Sirkiän Mervi joskus opettanut kädestä pitäen oikean tekniikan eikä siitä nytkään juuri sanomista tullut. Olen niin lyhyt että se on aika helppoa. 🙂 Sit otettiin vähän harjoituksen vuoksi painoa tankoon, laitoin varovaiset kympit kun en yhtään osaa arvioida missä kunnossa kropan öihakset on. Liian vähänhän se oli, mutta hyvää tekniikkatreeniä.
Sit siirryttiin päivän treeniin. 10 x vauhtipunnerrus tangolla ja 200 m soutu. Se kolme kertaa, kaikkiaan siis 600 m soutua ja 30 vauhtipunnerrusta. Pari tekee molemmat ensin kerran, sit toinen tekee ja toinen huilaa jne. Mulla oli 20 kg tanko kun mielessä kummitteli vielä keskiviikin treenien helppous ja vielä olis voinut olla kevyet painot päissä. Soutu sujui aika kivasti ja kivuttomasti kun oli hyvin mielessä keskiviikon hyvät neuvot oikeaoppiseen soutamiseen. Aika hyvin viittäkymppiä tuli soudettua joka setti. Kellotin itselleni ajaksi 6.17. Oli hyvä setti. Kaloreita paloi 6 min aikana 61… 🙂
Nyt alkaa sitten odotettu viikonloppu ja laivailu kutsuu. Helposti matkapahoinvoivana toi karsee tuuli ei kyllä paljon innosta… :/ mut eiköhän siitä selviä vaikka sit nukkumalla.
Kivaa viikonloppua kaikille!!
Terkuin Tiia
Juupa juu. Jäi sitten suunnitelman tasolle se aamulenkkeily. Tosin ei johtunut laiskuudesta (ainakaan paljoa) vaan siitä että heräsin yöllä kolme (KOLME!!) kertaa siihen, että vasemmasta pohkeesta veti suonta. No enhän mä muistanut, että mä tarviin magnesiumia lisää, kun alan treenata tai juosta! Aamulla vasen koipi oli kuin puupökkelö polvesta alaspäin ja pohje oli kovan kuin kivi. Olipa hienoa. Vieläkin tuntuu kävellessä. Nappasin aamulla tuplamagnesiumit ja sinkkiä, tiedän kokemuksesta että se auttaa.
En mä kyllä tiedä, olisko siitä lenkkeilystä mitään tullutkaan. Mulla on sisäreidet ja se vasen pohje ihan kipeet, olisko ollut sen ”painopallon” ansiota. Ankkavaapuntaa on tuo mun kävely ollut tämän päivän, voi olla mielenkiintoinen treeni huomenaamuna, jos koivet on vielä yhtä jäykkinä =). Kyllä ne siitä sitten vertyy kun vaan sinnikkäästi ja usein jumppaa, mutta tää alku on taas tämmöstä tuskaa. Nyt onneksi tiedän, että sillä se lähtee millä se on tullutkin ja tää kipu on vaan terveellistä! =)
Polvi on kestänyt ihan hyvin. Toki sitä öisin särkee, kun se lukkiutuu ja kangistuu, mutta päivät sen kanssa pärjää ilman kipulääkkeitä ihan hienosti. Uskon että toi lukkiutuminenkin vähenee, kun polven ympäristön pienet lihakset alkaa aktivoitua ja kehittyä. Olen edelleen jatkanut fyssarini jumppaohjeita niiden minilihasten treenauttamiseksi, mutta myönnettäköön että melko laiskasti. Hassua on se, että nyt kun on koipee rääkännyt niin se selvästi väsyy ja alkaa taas lonksua. Yht´äkkiä voi vaan kävellessä pettää polvi, ihan kuin joku potkaisisi takaapäin polvitaipeeseen. Vitsikäs fiilis.
Joo ja se syöminen. Heti eilenhän meni sitten loppuilta ketuilleen. Jäi päivällinen välistä töissä kiireen takia ja menin töiden jälkeen piipahtamaan ystävilläni fiilistelemään tekemäämme remonttia ja remonttiohjelman ulostuloa. Kyllä sitä jännitettiin etukäteen, mutta hyvinhän se meni ja hienosti oli ohjelma laitettu kasaan. On ne vaan niin rakkaita ja olen niin onnellinen, että me päästiin tekemään tuo ohjelma ja remontti. Siinä sitten nautiskelin pari lasia skumppaa ja kourallisen sipsejä. Ei kyllä mitään morkkiksia todellakaan tullut, ei tässä niin orjallisia olla, ei sinnepäinkään. Tänään oon sitten palannut taas ruotuun ja välipalaa lukuunottamatta on kaikki sapuskat tullut syötyä ja vielä suht. tasaisin väliajoin. Vähän vähänlaisesti taitaa tulla hiilareita, kun ruoka tuntuu koostuvan helppoutensa vuoksi lähinnä kanasta, pihvistä, salaatista ja raejuustosta ja välipalat mehukeitosta ja rahkasta. Aamulla tulee onneksi se puuro edes syötyä, mutta varmaan joku leipä tms. vois olla vielä hyvä. Mä vaan en oikein tykkää leivästä, enkä perunasta enkä riisistä. Ja pasta taas on semmonen hiilaripommi että kerran kun syön sitä niin on viikon hiilarit siinä.
Huomenna tarvis lähteä katsastamaan Viking Grace ja sen seisova pöytä. En taatusti mieti mitään hiilarien, rasvan ja proteiinien suhdetta toisiinsa vaan aion mättää itseni niin täyteen mätiä, smetanaa, saaristolaisleipää ja punasipulia, että kala-allergiaa pukkaa vaikkei sitä ennen ole ollutkaan. Ja varmasti kiskaisen parit punaviinit ja skumpatkin erittäin hyvällä mielellä. Mutta ennen reissuun lähtöä on onneksi aamutreeni!
No niin, nyt ollaan reaaliajassa.
Eilinen treeni otti alleihin ja rintalihaksiin. Olkapäät on kanssa aika hellinä. Jalat ja persus kesti kyykkäämistä aika kivasti ja mikä parasta, polvi kettuili vaan vähän aamulla. Jäykkähän se taas oli kuin mikäkin pökkelö, mutta vertyi aika pian eikä lähettänyt mitään suurempia kipusäteitä. Buranat saa olla kaapissa edelleen.
Tämän aamun treeni olikin ihan toisenlainen. Opeteltiin oikea soututekniikka (oli muuten yllättävän monimutkaista noin aluksi, ennenkun sain tekniikan haltuun. Ja mä olen soutanut aika paljon. Ja ihan päin helvettiä, näköjään), maastavedon tekniikkaa, pystypunnerruksen tekniikkaa ja taas vaihteeks kyykättiin. Sitten päästiin WOD:iin joka oli:
– maastaveto painopallolla
-pystypunnerrus tangon kanssa
Kumpaakin tehtiin vuoronperään, ensin molempia 10, sit 9, sit 8 jne aina ykköseen asti. Mä kuvittelin, että olis karmeeta eilisen punnerruksen jäljiltä ja otin vaan 7,5 kg tangon kun ajattelin että on toi yläkropan lihaksisto varmaan kuihtunut talven aikana siitä mitä se oli. Plääh. Olisin voinut tehdä kaks settiä. Aloitin tositosi rauhallisesti. Niin rauhallisesti, että vaikka vitosesta alaspäin rehkin kuin hullu, ei silti tullut edes hiki eikä tehnyt yhtään tiukkaa. Aika oli 6.07. Parantaa voi noilla painoilla pari minuuttia helposti. Näkyypähän tulos sit… treeni oli siis tosi hyvä, mutta tekijä aliarvioi itsensä pahasti. Ehkä se parin kuukauden kepeillä kävely kuitenkin piti nuo hartiaseudun ja yläselän lihakset ihan tikissä?
Perjantain treeniä ihan intopiukeena odottelen. Salaa pohdin, jos huomennakin laittais kellon soimaan 6.10 ja koittais käydä vähän lenkillä. Ihan kävellen. Ehkä… =)
Ps. Olkapäissä tuntuu tältä:
