Kolmas viikko
Siitä se lähti taas tänä aamuna. Hitto miten nopeasti aika menee!
Aamuherääminen oli ihan kamalaa taas vaihteeksi. Tuo lisääntyvä valo tekee sen, että herään aamuisin väkisin 6.15 kun kaihtimien välistä puskee valoa naamaan. Uni ei tule ennen kahta yöllä millään. Toissa yönä nukahdin puoli neljän aikaan ja aamulla kuudelta heräsin ekan kerran. Puoli kahdeksan mä vasta nousin, mutta ei se uni nyt kovin pitkäksi jäänyt. Viime yönä sentään jo kahden aikaan sippasin, mutta armoton herätys piipittikin sitten 6.10. Liian vähän unta kahteen yöhön!
Ei auta, salille oli mentävä. Alkulämmöksi vähän soutua ja naruhyppelyä, joka sujuikin ihan hyvin tänään. Lainasin koutsin narua ja se oli paljon parempi kun salin narut. Tuplahyppykin onnistui, tosin säikähdin sitä niin paljon, että meni heti pasmat sekaisin. Muutaman kymmenen loikkaa tuo polvi kesti, mutta sitten alkoi juilia ja oli lopetettava.
Sitten alettiin maastavetoharjoituksiin. Homma sujui hyvin ja päätettiin Jampan kanssa koittaa lisätä vähän painoja 20 kg:n tankoon. Ensin maltilliset kympit ja 40 kg nousikin tosi iisisti. Kympit lisää ja helpolla se oma paino sieltä sitten nousi. Laitettiin vielä vitoset ja sitten vielä vitoset. 80 kg alkoi olla jo painava, mutta nousi se kolme – neljä kertaa ihan hyvin pienen karjunnan saattelemana. Jamppa nyt nosti helpolla sen, mutta kun sillä on selän kanssa ongelmia niin ei parane repiä, ennenkun tulee toistojen myötä varmuutta touhuun. Mun veikkaus on, että satanen olisi maastavedossa tällä hetkellä semmoinen luku, mikä ykkösellä nousisi maasta, mutta ei varmaan enää toista kertaa. 1,5 kertaa oma paino kuitenkin niin, että sen 3-4 toistoa voisi tehdä. Ihan siis hyvin. Mä olen niin lyhyt, että maastaveto on helppo homma. Ja kiitos postinjako- ja tanssivuosien, on tuo perslihaksisto sen verran hyvässä tikissä, että pystyy sitä tankoa vähän repimäänkin. =)
Päivän treeni muodostui näin:
- 400 m juoksu
- 15 askelkyykky (molemmat jalat siis 15 kertaa kävellen)
- 15 rengassoutua
- 15 vauhtipunnerrus tangolla (mulla oli 15 kg)
- 15 KTE (knees to elbows, se ihan paska liike; tangossa roikkuen polvet kyynärpäihin)
- 400 m soutu
Tämä tehtiin kerran. Mun aika oli jotain sekunteja alle 9 minuuttia, homma sakkas pahasti niihin askelkyykkyihin kun en päässyt polvikivun yli millään. Ja tietty siihen KTE-juttuun. Se ON PASKAA!! Mä en kerta kaikkiaan tajua, miten se liike tehdään, miten hemmetissä saa itsensä heilautettua niin, että kroppa pysyy tiukassa paketissa, nostettua itseä ylöspäin niin että kyynärpäät koukistuu ja polvet osuu niihin. Mahdotonta mulle. Pitäis treenata sitä aika hitosti, että hoksaa, miten se tehdään. Mä varmaan mietin sitä taas ihan liikaa siinä liikkeen aikana ja sitten se menee pelkäksi polvien nostamiseksi ja vatsarutistukseksi. Ja se saakelin tangossa roikkuminen… Ristus miten kipeetä se osaa tehdä käsissä! Jos jotain väkisin pitää positiivista siitä kaivaa niin unohtuipa polvikipu… Jamppa veti tosi hienosti ne, sai joka kerta polvet kyynärpäihin. Epistä. Sen pitäis olla meidän perheestä se pökkelö ja mun se taipuisampi. =D Väitän, että saan ennemmin viisi leukaa vedettyä kun viisi kertaa tehtyä KTE:n. Rengassoutu oli helppoa ja kivaa, se menee ihan helposti. Soutu nyt on soutua. Viittäkymppiä kun kiskoo menemään niin ei siinä kauhean kauaa mene siinä 400 metrissä.
Kaiken kaikkiaan WOD oli sinänsä simppeli, jos vaan osaisi tehdä eikä turhautuis osaamattomuuteen. Ei tässä nyt vielä mitään tosicrossfittaajia olla, joten armoa on kai annettava itselleen. Ja kuitenkin oli tosi hyvä maastavetopäivä. Eli plussan puolelle jäi tänäänkin fiilikset. Tänään on pakko syödä järkevästi, muuten ei kyllä huomenna kykene mitään. Ja pakko päästä nukkuun ennen kahtatoista… =D
Niin juu ja tuosta liikuntataustasta piti muutama sana vielä laittaa.
En siis ole mikään liikunnallinen ihminen perinteisessä mielessä. Mun pelastus on Suomen Posti eli kansainvälisemmin Itella, jonka palveluksessa olin nuorempana viitisen vuotta. Siinä sai hyvän pohjakunnon, kun joka arkipäivä suhas fillarilla parikymmentä kilometriä ja juoksi parinkymmenen kerrostalon raput eestaas. Siihen päälle kävin salilla muutaman kerran viikossa ja harrastin rivitanssia pari kertaa viikossa. Niiden vuosien aikana syntyi niin hyvä peruskunto, että ihan äkkiä se ei minnekään katoa. Jalkojen voima (ja lätkänpelaajan kannikat ja pohkeet) on sieltä kotoisin. Ja vähän voi kiittää myös lyhyttä mutta älyttömän riskiä isääni, jonka geeniperimä mulle on siirtynyt. Olen tämmöinen minikokoinen amatsooni =D. Selkä ja hartiat on varmaan kanssa tuon postinjaon seurauksena muokkaantuneet sellaisiksi, että pienelläkin salitreenillä kasvaa kunnon steroidiniska. Muutenkaan en ole oikeastaan ikinä tehnyt muuta kuin fyysistä työtä (baaritiskillä, hotellissa, kylpylässä, postissa, grillillä jne) enkä oikeastaan ikinä istu paikallani kovinkaan kauaa. Vaikka tuntuu, että mitään en ole tänään tehnyt niin Loop kertoo askelia tulleen silti yli 10 000. Sohvalla olen istunut pidemmän ajan yhtäjaksoisesti viimeksi varmaan vuonna 2004 kun imetin Iraa :).
Mutta varsinaista liikuntaa en hirveästi ole ikinä harrastanut pysyvästi. Tanssi oli vuosikaudet sellainen, missä pari kertaa viikossa tuli käytyä, kisojen alla vähän useammin. Salilla en oikeastaan ikinä ole tykännyt käydä, mutta TeaK:n pääsykokeisiin treenasin puoli vuotta fyysistä puolta salihommien kautta. Nelisen vuotta sitten liityin Foreveriin ja kävinkin aika ahkerasti siellä, pari-kolme kertaa viikossa aluksi, mutta yllättäen se innostus lopahti niin, että varmaan kerran tai kaksi kuussa tuli raahauduttua pumpiin tai combatiin. Viime vuoden helmikuussa se hurahdus tosiaan sitten kävi hiihdon kautta (kuka olisi uskonut?? Olisin voinut vannoa, että hiihto on varmin tapa tappaa liikuntainnostus!!) ja sitten se Foreverilla ramppaaminenkin sai ihan uusia piirteitä kun pahimmillaan 9 jumppaa viikossa tuli koluttua. Salillakin tuli silloin käytyä, mutta vähemmän ja lähinnä crossfit-tyylisesti treenaten (esim. 20-16-12-8 kertaa kyykkyhyppy, kahvakuulaheilautus, vatsarutistus ja punnerrus). Sinänsä pönttöä, että mehän saadaan käyttää duunipaikan salia ja uima-altaita aivan vapaasti, mutta arvatkaa vaan tuleeko käytyä. No ei ikinä…
Kiva siis huomata, että puolen vuoden tauko ei ole saanut mitään kunnon romahdusta aikaiseksi vaan ehkä jopa tehnyt hyvää ja toi kropalle sen selkeästi kaipaaman palautumistauon. Ja kyllä se kahden kuukauden kepeillä kävely ihan treenistä taisi käydä, kun noita rappuja kolmanteen kerrokseen jumppas joka päivä. Kun eihän sitä kotona voinut olla ja potea. Jotenkin hommassa on taas uutta puhtia ja innostusta eikä kroppa käy koko ajan sata lasissa. Liikkumisessa on nykyisin mukana ripaus järkeä aiemman mikään ei riitä-mentaliteetin jälkeen. Toi crossfit on tarpeeksi pimeetä hommaa että ei tee mieli kauheesti enää lenkille tai salille lähteä lisäksi. On niin hakattu olo aina treenipäivänä.
Vähän tässä tarvii silti vielä petrata, jos meinaa HCT-tapahtumaan tänä syksynä mukaan lähteä. Aikuisten uintitekniikkakurssi olisi tosi kova sana. Vihaan uimista ihan yli kaiken (kauhean tylsää mennä edestakas samaa hemmetin allasta, musaa ei voi edes samalla kuunnella) ja kuvittelen, että jos edes uintitekniikka olisi jotain muuta kuin mummosammakkoa niin ehkä se olisi mielekkäämpää. Ja ehkä pääsisi altaasta pois nopeammin ja tyhmin osuus olisi sitten nopeammin takana. Se kun on triathlonin eka laji. Fillarointi sujuu ihan hyvin kun jalat kestää sen kyllä mutta juoksutyyli täytyy löytää kokonaan uudestaan. Harmittaa, koska löysin itselleni just hyvän ja sopivan juoksurytmin ja askeleen, jolla olisi voinut rullailla vaikka maailman ääriin väsymättä, mutta nyt toi polvi väittää, että tyyliä on muutettava. Mutta se ei kyllä löydy kun lähtemällä kävelemään ja kuuntelemalla kroppaa. Ja yli tuntia en aio käyttää siihen triathloniin missään tapauksessa, kun viime vuonna meni aika tasan se tunti. Nyt on pakko puristaa muutama minuutti, jos siihen hulluuteen mukaan lähtee.
Näillä uhoamisilla tähän viikkoon! Palataan huomenna, jos ei olla niin hapoilla ettei sormet pysy näppiksillä. =)
<3 Tiia
Päivän kevennys toimikoon Jampalle myös pienenä kuittina ;). Oot mun paras koutsi evö!! <3 <3
MUOKS. Unohtui WOD:sta 15 x vauhtipunnerrus. Oho. Olinpa reipas aamulla. =D
Älä unohda 15x thruster! 😀
Toi knees-to-elbows on kyllä vähän sellanen, että se pitää vaan kerran saada menemään niin sit tajuaa miten se pitää tehdä ja sit se vaan menee!
Ai hitto, hyvä Heli, sen mä unohdin. Kyllä sitä siis hapoilla oli =)
Ja kuten sanottu, mä mietin sitä varmaan liikaa. Eli jos se kerran menis, se menis sit muutenkin…. Hmmmm… =)
Nostat vaan polvet kyynärpäihin. Silleen se menee 😉
Hahahaa Arttuseni… osimoilleen noinhan se menee. Harmi että mun kroppa ei tajua sitä :).