Se oli siinä!
On ramp- kurssi on ohi! Nyt pitäisi sitten aloittaa normi treenaaminen. Huihuihui. Osa meidän ryhmästä aloittaa kurssin alusta ja itsekin sitä kyllä vähän mietin. Tulisi ainakin lähdettyä ja tehtyä, pelottaa että rupean lusmuilemaan kun ei ole ”pakko”. (Nyt tosin vasta ON pakko treenata, mutta siitä lisää lopussa)
Tänään mitattiin kropan sisälmykset uudelleen. Mitään suurta muutosta ei ole tapahtunut, mutta pienikin on plussaa. Paino on pudonnut 200 g, rasvaprosentti 0,2 % ja painoindeksi 0,3 yksikköä. Kahdessa viikossa. Tässä vielä todisteet :). (Onpas pieni kuva, aukeekohan se isommaksi jos klikkaat. Kokeile!)
Alkulämmittelyn tein soutaen, osa porukkaa juoksi. Sitten taas puukepin kanssa heilumista osin burgenerin tahtiin. Keppiharjoittelun jälkeen otettiin tangot ja tehtiin niillä samoja liikkeitä; rinnallevetoa, valakyykkyä jne. Kyllä sillä tosiaan lämmöt saa… =D
Sitten oli vuorossa rengasjumppa =). Mä en todellakaan muista, mikä ko. liike oli nimeltään, mutta siis homma meni niin, että roikutaan renkaissa polvet maassa ja kiskaistaan kroppa ylös ja mieluusti jalat ilmaan asti. Käsien asento oli tässä se THE juttu, en edes yritä selittää sitä koska kädet oli niin kummassa asennossa. No mutta joo, haastetta riittää siinäkin, että saa homman toimimaan. Sorry, etten nyt tarkemmin osaa kertoa mikä hommassa oli idea. Heli varmaan kommentoi ja auttaa tässä(kin) asiassa amatööriä :).
Päivän treeni oli sama kuin neljä viikkoa sitten. Siis tämänlainen:
- 200 m juoksu
- punnerrukset 15/12/9 toistoa
- kyykyt 15/12/9 toistoa
- rengassoutu 15/12/9 toistoa
- 200 m juoksu.
Tuolloin kellotin itselleni ajan 7.14, koutsi oli vissiin saanut muutaman sekunnin huonomman ajan mulle. Jotain 7,20 kuitenkin. Pikkasen mielessäni mietin, että jos saan alle 5 minuutin koko homman pakettiin niin taputan itseäni päähän. Jos parannan edes minuutin niin silti taputan, vähän kovempaa vaan. Ajaksi tuli 4.54! Meinasin kuolla ilosta (ja pohkeiden maitohapoista). Ilo syntyi siitä, että MÄ PYSTYIN JUOKSEMAAN!!! Kyllä siitä näkee edelleen että vamma on, mutta ei se enää ole semmoista vammahölkkää mitä se aluksi oli. Pystyin kiihdyttämään, hidastamaan ja kääntymään vauhdikkaasti eikä tarvinut komentaa jalkaa koko ajan että ”suoristu, koukistu, suoristu”. Mun aika ja parannus oli hyvä, mutta niin oli kaikilla muillakin ja parannus monilla vielä kovempi. Aivan mielettömiä suorituksia!!! Tietty olen erityisen ylpeä ukkelistani, jonka ekan treenin aika oli 10.58 ja nyt se painoi alle kuuteen minuuttiin! Käsittämätöntä. ♥
Lupasin kertoa vähän fiiliksiä nyt kurssin jälkeen. Mä listaan ne tähän, koska en osaa olla jaarittelematta liikoja. Laitan ne asiat, jotka neljässä viikossa on kehittyneet ja parantuneet, omat toiveet jatkon suhteen ja ne asiat missä toivon eniten kehitystä tapahtuvan tulevaisuudessa. Jos ne toteutuisi paremmin, kun ne on laitettu ylös?
KEHITYS
- Lällällää lääkäri. Mä juoksen vaikka väitit etten juoksisi enää ikinä. En juoksisi metriäkään ilman tätä kurssia. Nyt varmasti menee taas jo vitosen lenkki.
- Polven kiputilat on lähes kokonaan poissa. Toki treenin jälkeen vielä juilii esim. kyykkyjen jälkeen, mutta ei pahasti. Buranapurkki ei ole juuri vajunnut viime aikoina.
- Senttejä on lähtenyt ja tullut: Lantioympärys -2,5 cm, vyötärön ympärys -1,5 cm, rinnanympärys +1,5 cm (se on selkä. Pakko olla selkä mikä on kasvanut =D), vasen hauis +1,7 cm, oikea hauis +2,2 cm.
- Vasen pohje oli kuukausi sitten löysä pussi. Nyt siinä on erottuvat lihakset ja kokoero oikeaan pohkeeseen on enää joitakin millejä entisten senttien sijaan.
- Ylipäänsä lihasten erottuvuus on parantunut. Toissapäivänä ponnaria päähän laittaessa jouduin katsomaan kahdesti mutta on se hauislihas.
- Itsetunto on taas omalla (egoistisella?) tasollaan, kun tiedän että pystyn ja tiedän että voin vaikka olen tällanen luovuttaja enkä usko itseeni. Mä pystyin tähän!
HUOMIOT CROSSFITISTÄ LAJINA:
- Kehitys tapahtuu huomaamatta. Ei ole varsinaisia jalka-käsi-vatsa-selkäpäiviä vaan kaikkia lihaksia kehitetään joka kerta, toisia enemmän, toisia vähemmän. Osa liikkeistä on piilohelppoja jotka ei sillä hetkellä tunnu miltään, mutta seuraavana päivänä itkettää ja tarvitaan pyörätuolia sängystä ylöspääsemiseen. Se jos mikä kehittää kun et osaa odottaa kehitystä.
- Kuten jo aiemmassa postauksessa iloitsin, laji antaa myös älyllistä stimulanttia ja estää sitä kautta turhautumista. Olen sen tyyppinen, että mun tarvii aina tietää MIKSI mä treenaan ja MITÄ mä hyödyn siitä ja tuloksia pitää tulla heti.
- Älyllinen stimulaatio parantaa motivaatiota. Konkreettinen asioiden oppiminen esim. käsillä seisonta ja jatkuva haastavuus pitää motivaation korkealla.
- Laji opettaa oman kropan hallintaa ja ihan konkreettisia asioita joita tarvitaan jokapäiväisessä elämässä. Tasapainoaistia, oikeita nostoasentoja jne. Liikkeet siis saa heti oikean elämän käyttöön eikä ne jää vaan salille.
- Laji kehittää ihan todella kaikkea sitä minkä lupaa. Voimaa; enpä olisi vuosi sitten maastavetänyt 80 kg. Nopeutta: Enpä olisi vuosi sittenkään tehnyt yllämainittua treeniä alle viiteen minuuttiin. Notkeutta: no kyllä mä jo paremmin ainakin taivun leuanvetotangon kanssa kun kuukausi sitten. Kestävyys: Ihan oikeasti, tarviiko tätä edes selittää? Jos ensin lämmittelet tunnin ja sitten ryykäiset 7 minuuttia keskisykkeen ollessa 180 paremmalla puolella niin kyllä se kehittää.
- Yhteisöllisyys on voimavara. Meillä on yhteinen harrastus, miksei otettaisi siitä kaikkea irti? Toisista saa tukea ja tsemppiä silloin, kun oma treeni tuntuu vaikealta. CF Hämeenlinnan salilla ainakaan ei ole sitä kynnystä, ettei voisi käydä sanomassa tuikituntemattomalle treenaajalle että hei, tule laskemaan mun kierrokset tai katsotko että teen tämän oikein. Ei kyttäillä eikä kyräillä vaan on hyvä fiilis. Salille on kiva mennä ja se on ainakin 50% motivaatiosta lähteä salille!
OMAT KEHITYSKOHTEET JA TAVOITTEET:
- No olisko se leuanveto nyt ihan oikeasti semmoinen? Saisikohan sitä syksyksi tekniikan siihen kuntoon, että menisi 3 putkeen? Yritetään!
- KTE. Ei lisäyksiä. Tavoite on olla inhoamatta sitä liikettä vuoden loppuun mennessä.
- Polven kuntouttaminen siihen kuntoon, että askelkyykyssä voisi mennä maahan asti.
Tietenkin on paljon muitakin kehityskohteita, mutta tuossa kolme konkreettista asiaa, jotka haluaisin saada paremmalle tasolle.
Nyt on myös terveydelliset syyt, jotka ennen kaikkea määrittävät kaikkea mun treenaamista. Sain tänä aamuna sormen röntgenissä käydessäni kuulla, että sairastan todennäköisesti pitkälle edennyttä rustosairautta. Röntgenkuva osoitti, että sormi on paitsi poikki, niin käden ja ranteen rustot ovat todella huonossa kunnossa ja osin jo puuttuukin. Ilmeisesti tässä on syy vuosikausia jatkuneille ranne-, olkapää- ja selkävaivoille ja nyt sitten viimeisimpänä polven rikkoutumiselle. Ensi viikolla pääsen jatkotutkimuksiin, joissa selviää miten pitkällä sairaus on ja miten sitä voidaan hoitaa, jotta sairaus edes hidastuisi. Onneksi tuo Synvisc One- hyaluraatti auttoi polveen ja sitä voidaan piikittää muihinkin niveliin tarvittaessa. Vaihtoehdot on tässä vaiheessa ja näillä tiedoilla karrikoidusti sellaiset, että joko treenaan kaikki lihakset niin hyvään kuntoon kun ikinä voin tai sitten olen pyörätuolissa alle 10 vuodessa. Ei siis tarvitse varmaankaan arvuutella edes, kumpaa vaihtoehtoa tässä lähdetään tavoittelemaan. =D. Jos yksi lääkäri väitti, etten koskaan enää juokse ja oli väärässä, niin täytyy varmaan todistaa tälle toisellekin lääkärille, että tää sairaus ei todellakaan mua mihinkään pyörätuoliin kaada.
Tämä blogi jatkuu kyllä vaikka kurssi onkin ohi. Yritän aina treenin jälkeen kirjata ylös mitä tuli tehtyä. Tervetuloa matkaan mukaan jatkossakin!
Mä alan pikkuhiljaa valmistautua illan koitokseen. Lähden parin ystäväni kanssa Turun Logomoon kannustamaan tuttua miestä kohti Voice Of Finlandin voittoa. Nyt kaikki äänestämään RONI LEPPÄ jatkoon!! Klik klik tuota linkkiä niin olet mukana vaikuttamassa siihen, että Ronin unelma semifinaalipaikasta toteutuu. =)
Huikeaa viikonloppua kaikille!
Terkuin Tiia
Hahah, no miepä kommentoin. Se oli muscle up mitä tavoiteltiin, mutta pitäis kyllä tehdä kokonaan ilmassa roikkuen eli ainakin meikäläinen saa siitä kyllä vielä tovin haaveilla vaan.. 😀
Muista nyt sitten kertoa tän kurssin jälkeenkin mitä oot puuhannu, tätä on ollu kiva lukea samalla ja vertailla vähän omiin kokemuksiin! :>
Tänks Heli, arvasin et suhun voi luottaa! 🙂
Kyllä mä jatkan kirjottelua edelleen. On kiva itellekin kun näkee kehityksen silloin kun ei mikään kiinnosta. Ja nyt alkaa tositoiminta lihaskunnon vahvistamiseksi että nuo vähäisetkin rustoparat säilyisi.
Eiköhän me salilla nähdä. Tsemppiä sullekin ja kiva kun kommentoit!