Ruokajuttuja ja ”ultimaattisia totuuksia” dieeteistä
Otsikon jälkimmäinen osa on sitten ironiaa. Ettei heitellä herneillä. =)
Oon aina ollut semmoinen, että syön ihan väärin. Kerran päivässä hirmu ison annoksen. No sehän sitten kivasti pitää nuo sokerit yms. tasaisina koko päivän… NOT! En ole ikinä voinut kuvitellakaan syöväni aamupalaa (kaks kuppia kahvia riittää), saati mitään puuroja, raejuustoja, maitorahkaa tms. Olen aina syönyt ihan perus kotiruokaa ja silloin tällöin jotain mäkkisapuskoja tai kotona tehtyä meksikolaista. Valmisruokia en syö ikinäkoskaan kerta osaan kokatakin. En onneksi välitä kauheasti makeasta, ainoastaan leffaan mennessä pitää ostaa irtokarkkeja tai muuten on ihan sama kuinka hyvä leffa on kyseessä, pilalle menee jos ei saa karkkia. En syö pullaa, en keksejä enkä mitään leivoksia, kun en tykkää sokerista. Mun paheeni on hyvä ruoka ja joskus iskee sipsikausi. Turkkilaiseen jugurttiin puoli pussia americano-dippijauhoa ja puoli pussia taco-dippijauhoja ja Furious-sipsejä. Nams!! Tykkään kovasti pastasta ja erilaisista pastasooseista, tämä viimeisin hypetys, avokadopasta on aivan järjettömän hyvää. Olen ihan siis järkisyöjä eikä syöminen tai ruoan laatu ole ongelma vaan syömisen aikatauluttaminen!
Viime keväänä järkeistin syömisrytmiäni väkisin ja huomasin kyllä heti eron entiseen. Energiataso pysyi koko päivän hyvänä kun viisi kertaa päivässä söi järkevän määrän normaalit ruuat ja välipalat. Treeni kulki tosi hyvin (treenasin silloin 5-9 kertaa viikossa) ja kaikenmaailman palautusjuomat ja muut lisäravinteet sai unohtaa vaikka olis treenannut kaksi kertaa päivässä. Mä en muutenkaan niistä välitä; kauheasti kaloreita pahanmakuisessa litkussa (olen koittanut varmaan kaikkia myynnissä olevia) kun tarvittavat aineet saa normaalista ruuastakin. Tietty on asia erikseen, jos noudattaa jotain tiukkaa dieettiä tai syöminen jostain syystä jää (miten se voi jäädä, jos päätät syödä oikein??). Mutta ei ne ruokaa korvaa. Ja bonuksena vielä se, että mun maha ei kestä sitä maitoproteiinin määrää, mikä monissa palkkareissa on. En kerkeis salilta kotiin jos litkisin puoli litraa jotakin maitoprotskupalkkaria vaan auton penkinpäällisen saisi vaihtaa. =D
Nyt koitetaan sitten järkeistää kahdella tavalla: Ruokarytmi kuntoon, kolmen tunnin välein jotain naamariin ja se jotain pitää olla terveellistä, tavallista ruokaa, semmoista millä voisin elää lopun elämääni. Aamupalaksi puuroa, mehukeittoa, raejuustoa, kahvia. Lounaaksi kalaa/lihaa/kanaa, kasviksia. Välipalaksi hedelmää, vähähiilarinen välipalapatukka, mehukeittoo, marjoja tms. Päivälliseksi kalaa/kanaa/lihaa, kasviksia, raejuustoo, perunaa/riisiä/pastaa. Iltapalaksi rahkaa, mehukeittoo, raejuusto tms proteiinia. Kaikkea KOHTUUDELLA!! Mä en halua pudottaa painoa, mä haluan rasvaprosenttini pienemmäksi ja lihasmassan isommaksi.
Olen sitä mieltä, että jos meinaa ruokaremonttia tehdä, niin sen on oltava semmoinen, että voit elää sen kanssa lopun ikäsi. Mä en usko mihkään Suurin Pudottaja-hommiin, en karppaamisiin enkä muihin ihmejuttuihin pitkällä aikavälillä. Lähipiirissä on aika monia karppaamalla, juttaamalla, atkinsoimalla jne laihduttanutta, jotka kaikki on saaneet painon takaisin kun kurinpito on loppunut. Toki nopeaan (ja tilapäiseen) painonpudotukseen joku tommoinen on oiva, mutta painonhallintaan ne ei kyllä sovellu. Tietty mun on helppo puhua, kun ruokavaliosta ei tarvii mitään pudottaa pois tuskaa tuntien, mutta kun järjellä miettii niin ihan oikeesti. Jos sä olet pullahiiri, niin tarviihan sun löytää sille pullalle joku OIKEASTI hyvä korvaaja. Et sä sitä korvaa maitorahkalla. Sä et saa siitä sitä samaa mielihyvää minkä pullasta ja niin ollen sä et voi elää loppuelämääs vetäen maitorahkaa aina kun tekee mieli korvapuustia. Sun tarvii löytää joku semmoinen juttu, mistä sä saat samanlaisen mielihyvän mutta vähemmillä kaloreilla, hiilareilla ja rasvalla. Enkä mä oikein usko, että kukaan voi tulla sanomaan, että nyt korvaat tuon pullan marjoilla se on ihan yhtä hyvä. Kyllä sun pitää itse se löytää ja päättää mikä on yhtä hyvä. Motivaatiokysymyksiä. Alkuunhan se varmaan onkin pakko ottaa tiukka linja ja kaikki turhat pois, että löytyy se järki ja balanssi (ja ehkä ne hyvät pullankorvaajat) mutta sitten kun aletaan puhumaan painonhallinnasta niin tulee tämmöiset kysymykset eteen.
Kauheasti paasaan. Katsotaan parin kuukauden kuluttua että vieläkö jaksaa Rantasen akka elää terveellisesti vai ollaanko palattu taas siihen kerran päivässä kilo ruokaa -tyyliin. Niin kauan jatketaan kun se on kivaa. Liian lyhyt elämä itsensä rääkkäämiseen.
