Ha-pot-taa…

Pakko nöyrtyä ja hörppiä tässä samalla palautusjuomaa, koska eilen jäi hiilareiden syöminen erittäin pienelle ja sehän kyllä näkyi sitten tän aamun treenissä. Ensinnäkin aamuherääminen ketutti kohtuullisen rankasti ja jokin pieni turhautuminenkin nosti päätään. Jotenkin tuntui vaan niin pöljältä mennä aamuseitsemältä viiden vartin treeneihin, joista vasta viimeisellä vartilla tulee hiki ja sykkeet nousee. Tiedän tiedän, tekniikkalajihan toi pitkälti on ja pakko se on treenata se puoli kuntoon ettei revi itseään, mutta kun mun luonteella pitäis tehdä koko 75 minuuttia täysiä ja niin että hiki valuu koko ajan. Asenne-ja tottumiskysymys. Nyt tarvitsee ruuvata omaa päätä siihen malliin, että nyt harjoitellaan ja sitten vasta treenataan.

Mutta tässä käy aina näin. Kun se alkaa löytyä se tekemisen ilo ja rutiini, niin fysiikka paranee koko ajan. Sitten päässä soikin vaan toi blogin otsikko ja itseä pitäis saada höykyttää koko ajan enemmän. Tässä hetken jopa harkitsin, pitäisikö tauolla oleva Foreverin jäsenyys aktivoida uudelleen jos koittaisi alkaa varovasti käydä ryhmätunneilla, mutta ei taida ihan takatasku kestää kahden salin jäsenyyttä. Ehkä mä odotan, että saadaan tää kurssi nyt loppumaan niin sitten pääsee treenaamaan ”oikeasti” ja koitan nyt ihan jo tuon polvenkin takia ottaa rauhallisesti.

No mutta siihen treeniasiaan. Aamulla ei siis kiinnostanut milliäkään lähteä salille, mutta kuten aina, fiilis parani heti kun sai trikoot päälle. Jotenkin ei silti ihan lähtenyt niinkuin olisi voinut toivoa. Jotenkin oli epämukavaa, en tiedä miksi. Alkulämpönä soudettiin ja kun muut hyppi narua niin minä leikin sillä välin painopallon kanssa. Sitten taas tangon kimppuun ja vauhtipunnertamaan. Sitten knees-to-elbows -liikkeen treenaamista. Eli suomeksi sama; roikutaan leuanvetotangossa ja kiskotaan polvet kyynärpäihin. Tai siis koitetaan kiskoa. Ei mitään hajua, miten homma pitäisi tehdä, koska ei käynyt lähelläkään että olisin saanut käsiä koukistettua eteenpäin niin, että polvet olisi osunut kyynärpäihin. Ihme rimpuilua, mutta sai siinä vatsalihakset ihan romuiksi. Ja kämmenet. Jälleen kerran turhautumista siitä, että jaksaisi roikkua kyllä, mutta kämmeniin sattui se tanko niin paljon, ettei vaan pystynyt.  Ja kun ei tän mittaisena saa edes hipaistua tossua lattiaan välillä, että kämmenet sais hetken levätä vaan oli tehtävä putkeen kaikki. Pyh. Ihan paskaa, koska en osaa. Tarvii varmaan treenata tota silleen melko paljon… =D

Päivän treeni oli seuraava:

Nämä kolme liikettä kolme kierrosta.

Treeni tehtiin pareittain niin, että toinen tekee kierroksen ja toinen lepää sen aikaa. Soutu sujui mainiosti keskimäärin neljääkymppiä (paitsi vituttaa, että pituusmittaa on mulla siihenkin hommaan niin vähän, että kiskon kolme vetoa päästäkseni yhtä pitkän matkan kuin päätä pidempi vieressä soutaja pääsee yhdellä vedolla). Ne knees-to-elbows-hommat tein niin hyvin kun pystyin, mutta eihän ne nyt muistuttanut edes etäisesti tarkoitettua liikettä. Kyllä se meni vatsarutistuksesta enempi, mikä ei sekään väärin ole =). Pystypunnerruksessa alkoikin sitten viimeisellä kierroksella näkyä lampunsydämet silmissä, kuten kuuluukin. Väkisin kolme viimeistä vetoa ylös. Meiltä kahdelta meni aikaa n. 12 minuuttia koko hommaan. Kaloreita paloi tuona aikana 167, maksimisykkeen ollessa 186 ja keskisykkeen 167. Ihan kiva, kun tunnin normisetin salitreenissä menee se parikymmentä ehkä enemmän. Sata kertaa mieluummin crossfittaan kun teen salitreenin. Eilen oli selkeä jalka-persepäivä, tänään selkeä käsi-, vatsa- ja selkäpäivä. Mitähän kivaa perjantaina on…

Salilta sinkaisin suoraan töihin ja siinä vaiheessa totesin, että kroppa on ehkä eniten hapoilla mitä ikinä. Pakko oli kaivaa palkkarijauhe kassin pohjalta, kun totesin, ettei tästä enää pelkällä kaurapuurolla ja raejuustolla selvitä.

Asiasta vielä vähän viereen tai ehkä ei. Edelleen hehkutan tuon crossfit-touhun kannustavuutta ja eilen muutamaa Facebook-päivitystä lukiessani tää asia korostui. FB-kavereistani muutama käy ”tosissaan” salilla ja herranjumala ihan oikeesti mitä egoilua joidenkin niiden päivitykset ja/tai kommentoinnit toisille treenaajille. Milloin toinen tekee väärillä vehkeillä, milloin on väärä laji, milloin liian vähän painoja tangossa jne. Todella harva laittaa kenenkään seinälle kannustavia ja positiivisia kommentteja vaan aina pitää jotenkin korottaa se oma juttu muita paremmaksi. Tälleen maalaistollona luulis, että se on aivan sama onko sun lajisi maastaveto vai tempaus, jos sä tykkäät siitä niin mikä toinen on dissaamaan että ihan paskaa. Tai jos teet laitteilla salitreenin etkä vapailla painoilla, mutta kehityt koko ajan niin on järjettömän typerää mennä kenellekään huutelemaan ”vitun neitiä”. Kuka sen sanoo, että vain vapailla treenatessa se on oikeaa treeniä??? Ja voisko noi painonnostoihmiset tajuta, ettei kaikkien salitreenin tarkoitus ole kasvattaa järjettömiä lihaksia!

Tänään on näköjään joku angstipäivä. Se johtuu varmaan tosta hemmetin lumesta mikä taivaalta tipahti eilen. Fuck you mother Nature!!!

Rauhottelen tässä itseni ja palaan perjantain treenin jälkeen asiaan. Peace!

Kommentoi



Ei kommentteja.

Muista kirjautuminen
Unohtuiko salasana?
Luo oma blogi  Seuraava blogi